Aivojen automaatiovalinnat

”Ai Suomesta? Onko totta, että teillä kävelee jääkarhuja kadulla?” Ennen Googlen kultakautta tämä oli monen ulkomaalaisen kuvitelma Suomesta. Näille hassuille mielikuville on helppo naureskella, vaikka tämän tyyppiset vakiintuneet käsitykset istuvat syvässä meissä jokaisessa. Uskomusten olemassaoloa ei välttämämättä edes tunnista, mutta silti ne vaikuttavat vahvasti omiin ajatuksiin itsestä, jostain asiasta, ihmisestä, maasta, kulttuurista, kansasta, tavoista jne.

Aika hupaisa esimerkki vakiintuneesta käsityksestä liittyy Espanjaan. Monilla suomalaisilla on hyvin selkeä käsitys siitä, että Espanja = aurinkoa ja lämmintä. Ja onhan se, Ainakin Etelä-Espanja ja Kanarian saaret. Vaan ei aina täällä pohjoisessa. Mielleyhtymä ikuisesta auringonpaisteesta juontanee juurensa 1960-luvulla alkaneista seuramatkoista aurinkorannikolle ja sitä on vaikea murtaa..

”Kyllä sun kelpaa siellä lämpimässä!”, sanoo tuttava. Vastaan, että täällä pohjoisessa on talvikausi itse asiassa aika viileää ja sataakin paljon… Keskustelukumppanista näkee, kuinka tämä tieto ohittaa hänet. ”Niin mutta on siellä varmaan niin ihanaa, kun on lämmintä ja aurinko paistaa.”

Hän ei siinä kohtaa kuule, näe, eikä hyväksy muuta vaihtoehtoa, kuin oman päänsisäisen kuvansa aurinkoisesta rannasta. Hän ei kerta kaikkiaan ota tietoa vastaan. Siinä kohtaa on paras nostaa kädet pystyyn ja antaa henkilön pitää oma rakas näkemyksensä.

Vastaväitteet eivät yksinkertaisesti auta. Maaperä ei vain siinä kohtaa ole otollinen tämän uuden tiedon sisäistämiseen. Ei auta, vaikka puhun kokemuksesta. Toisen vankkumaton käsitys voittaa kaikki maailman perustelut, eivätkä ne muutu, ennen kuin hän itse tulee paikkaan ja saa omakohtaisen kokemuksen. Ja sitten hämmästyy suuresti, kuinka kylmä täällä voikaan olla… ”Mikset ole kertonut?”

Informaatiotulvassa aivot tekevät automaatiolla valinnan siitä, miten ne käsittelevät sisään tulevaa tietoa. Pään sisäinen tietokone käsittelee tietoa kolmella tavalla

a) deletoi sisään tulevan tiedon ja lähettää sen suoraan roskikseen (kuten yo. esimerkissä)
b) ottaa tiedon vastaan, mutta muuttaa sen merkityksen tai
c) yleistää (aina, kaikki, koko ajan….) ja kategorisoi lokeroihin.

Näin siis tapahtuu, kun ei olla läsnä ja tietoisena. Joskus huomaan itsekin, kuinka kuulen jonkun sanovan jotain, mutta sanat eivät ikään kuin rekisteröidy aivoihin. Ne menevät jotenkin ohi.

Tämä esimerkki kuvaa uskomusten voimaa, mutta on sinänsä täysin harmiton. Siitä ei suurtakaan vahinkoa aiheudu kantajalleen tai ympäristölle. Pahimmillaan syntyy turhia väärinkäsityksiä ja jos keskustelun molemmat osapuolet ovat autopilotti päällä eli tiedostamattomassa tilassa, he keskustelevat toistensa ohi. Silloin kumpikaan ei kuule toista ja keskustelun lopputuloksen voi vain arvata.

Eri asia on sitten sellaiset vankkumattomat käsitykset, jotka oikeasti ohjaavat valintojamme, tekojamme ja tekemättä jättämisiämme. Niiden seuraukset voivat olla valtaisat, sillä tällaisten uskomusten tiedostamattomuus saattaa heijastua jopa kohtaloomme. Siitä lisää seuraavassa blogissa.