Entries by Kaija Solana

Onneksi tulevaisuutta ei tiedä!

Koulujen päättäjäispäivä muistuttaa joka kerta aina vain kauemmas jäävästä valkolakkipäivästä. On niin totta, että tuossa parinkymmenen vuoden kypsässä iässä luulee tietävänsä kaikesta kaiken. Ihan kiva kokemus, joka ei myöhemmin enää toistu. Onneksi tuon hetken harha on vain ohikiitävä totuus, joka paljastaa todelliset kasvonsa, kun elämä siitä vasta alkaa.. Jos 18-vuotiaalle minulle olisi kerrottu, millaista elämäni […]

Täydellisten maa

Suomi on valittu toistamiseen maailman onnellisimmaksi maaksi. Haluaisin vilpittömästi uskoa, että näin on, mutta ainakin näin Suomea ulkopuolisin silmin katsovana en ihan tunnista tuota todeksi. Siihen on usempikin perustelu, mutta tässä niistä tuorein: Viimeaikaisten omakohtaisten kokemusten myötä väittäisin, että Suomi on enemmänkin täydellisten maa. Tähän havaintoon päädyin, kun olen viime viikot ollut läheisen menetyksen vuoksi jonkinasteisessa […]

In Memoriam

Tämä kirjotus on omistettu ihanan äitini, Terttu Tellervon (14.12.1925-29.3.2019) muistolle. Samalla muistan lämmöllä myös isää, jonka kuolemasta tulee näinä päivinä tasan vuosi. Istun neljännen kerroksen saattohoito-osastolla äitini sängyn laidalla. Huoneessa on hiljaista. Vain katkeilevan hengityksen ääniä ja silloin tällöin syviä hengenvetoja. Silitän pikkuiseksi kutistuneen äidin harmaita hiuksia, pidän kädestä kiinni, juttelen niitä näitä, laulan. Muistelen […]

Oman elämän pääosassa

Vuosia sitten istuin lentokoneessa Frankfurtin kentällä valmiina lähtöön. Kone oli jo täydessä vauhdissa kiitoradalla, kun tapahtui äkkijarrutus. Se oli niin raju, että kaikki heiluivat penkeissään eestaas ja samalla hetkellä, kun kapteeni pahoitteli tapahtunutta, laskeutui toinen kone suoraan eteen. Tuossa parissa minuutissa ehti oma elämä kulkea filminauhana silmien ohi. Se oli pysäyttävä tilanne, joka nyt elokuvapalkintojen […]

Erityisen herkkänä

Muistan, kun noin viisivuotiaana pikkutyttönä tarkkailin juhlissa aikuisia ja ihmettelin itsekseni, mistä he oikein puhuvat! Ymmärsin kyllä sanat, mutta kun kaikki muu heissä – eleet, ilmeet ja tunnetilat – puhuivat noita sanoja vastaan, olin ymmälläni. Sama hämmennyksen tila on ollut läsnä monet kerrat läpi elämän. Useasti on ollut tunne, etten ymmärrä tätä maailmaa ja siksi […]

Peilaus menneeseen, katsaus tulevaan

Elämme valtavan mielenkiintoisia aikoja! Aikamoisen ihmeellinen uusien alkujen vuosi 2018 on päättynyt ja sitä seuraava luovan energia vuosi 2019 on juuri alkanut. Jotta elämä ei puuroudu yhdentekeväksi ketjuksi, jossa yksi tapahtuma seuraa toista ilman, että edes huomaa niin tapahtuneen, on erilaisten vaihden ja siirtymien välissä hyvä hetkeksi pysähtyä: peilata mennyttä ja luoda aikomus tulevaan, hyvästellä […]

Tykkääköhän ne?

Istuin Pintxo-Poteella torstai-illassa (Pintxo-Pote on paikallinen tapas ja juoma kahdella eurolla) ja seurasin viereisesssä pöydässä olevan synttäriporukan ilonpitoa. Tuli hetki, jolloin synttärisankarille annettiin lahjat ja niiden avaamista seurasi silminnähtävä jännitys. Jokaisen lahja vuorollaan tuli käsittelyyn ja lahjan antaja odotti keskittyneenä, mitä päähenkilö lahjasta sanoisi. Tykkääkö hän siitä, ilahtuisiko hän vai näkyisikö hänen kasvoistaan pettymyksen häivähdys? […]

Kun ikävä yllättää

Isän kuolemasta on muutama kuukausi. On hämmentävää, kuinka surun aalto satunnaisesti tulee täysin ilmoittamatta ja imaisee hetkeksi mukaansa. Kuin tyhjästä nousee suunnaton ikävä. Tarve jutella ja halata. Isä, missä olet? Hän ei sitä kerro, hymyilee vain edessäni elävänä kuvana… Viimeinen kohtaamisemme enteili tulevaa. Olimme jo hyvästit jättäneet ja olin jo lähtenyt poispäin kävelemään, kun ääni […]

Miehilläkin on lupa

Dokumenttien kärkikaartiin kuuluu vastikään näytetty ”The Work”, joka kosketti syvästi. Siinä Folsomin vaarallisten vankien seuraksi asteli joukko miehiä muurien ulkopuolelta. Neljän päivän terapian tarkoituksena oli auttaa näitä miehiä pääsemään käsiksi tunteisiinsa ja ilmaisemaan niitä. Suurin osa oli kovettanut itsensä tunteettomaksi ja luonut suojakseen sellaisen panssarin, että sen murtaminen oli työn takana. Rankat kokemukset olivat muurautuneet […]

Olemisen ja tekemisen tasapaino

Tämä kuuma kesä on toivottavasti antanut mahdollisuuden kokea olemisen ihanuuden. Olemisen tilan, jossa on lupa olla liiempiä miettimättä tai tekemättä. Olla vain ilman agendaa, pakkoja tai vaatimuksia. Elää hetkessä ja hengitellä. Tilan, jossa voi tuntea ajan hidastuvan ja akkujen latautuvan. Miten tuon kaltaisen lempeän luovan olon voisi yllläpitää arjessa, siirtää se osaksi elämää jatkossakin? Miten […]