Entries by Kaija Solana

Sydän edellä kohti tulevaa

Viime vuosi jo näytti, että elämä ei ole järkeiltävissä, eikä hallittavissa. Viime viikot ovat tuota tilaa vain vahvistaneet. Jotta epävarmuus, huoli ja pelko ei vie mukanaan, on meidän suunnattava huomio sydämeen, josta sisäinen rauha ja turva löytyy. Tässä kaikessa kaaoksessa on samalla jotain uutta syntymässä. Jotta niin pääsee tapahtumaan, on jonkin sisällämme muututtava. Emme yksinkertaisesi […]

Peace, please

Astronautti Karen Nyberg on pariin otteeseen katsellut maapalloa 400 kilometrin korkeudesta ja joka päivä puolen vuoden ajan kiertänyt pallon ympäri 16 kertaa. Näkymä avaruussukkulan ikkunasta on aava ja rajaton. Sieltä katsottuna ei näy rajoja. Ei maiden, valtakuntien, ihmisten tai minkään muunkaan rajoja. Hän kuvaa: ”Maa on kuin avarasuualus ja me asukkaat olemme sen miehistö. Olemme […]

Sisäinen turva

Ystäväni teini-ikäinen tyttö sanoi äidilleen: ”Etkö sä oikeasti tajua, että me nuoret ei enää nähdä toivoa tulevaisuuden suhteen?” Keskustelun jatkuessa hän perusteli, miksi näin on. Hän monien ikäistensä 16-vuotiaiden tavoin on koko elämänsä ajan kokenut, että maailma on menossa jatkuvasti huonompaan suuntaan, tuhoa kohti. Ilmastoahdistus on monille nuorille todellinen, vaan ei suinkaan ainoa tuska maailman […]

Viisastuva vanheneva nainen (ja miksei mieskin)

Olen viime aikoina pohtinut paljon ikääntyvän naisen elämää.  On uusi ja outo tilanne, kun huomaa kehossa jos jonkinlaista muutosta, jotka kyllä ainakin jossain määrin tiedostaa osaksi luonnollista elinkaaren kehitystä. Mutta silti mieli ei oikein meinaa tätä ymmärtää.  Mieli on sitä mieltä, että olen vielä ihan nuori. Keholla on omat näkemyksensä tilanteesta. Onkin yllättävän iso ja […]

Entä, jos…?

Entä, jos – kaksi pientä, mutta parhaimmillaan tajunnan räjäyttävää sanaa voivat mullistaa elämän. Entä, jos -sanapari pitää elämän liikkeessä, tarjoaa vaihtoehtoisen katsantokannan, uusiutumisen alustan ja mahdollisuuksien maailman. Entäpä, jos….? Entä, jos voisin kohdata jokaisen ihmisen tässä hetkessä, enkä antaisi menneiden tilanteiden, kaunojen tai loukkaantumisten vaikuttaa? Entä, jos hyväksyisin keskeneräisyyden, enkä yrittäisi suorittaa loppuun kaikkea kerralla? […]

Elämä pausella

Kun elämä heittää eteen yllättäviä pysäyttäviä tilanteita, saa moni asia uuden merkityksen. Näin kävi minulle, kun kaaduin luistimilla ja molemmat ranteet murtuivat leikkauskuntoon. Yksi silmänräpäys ja kaikki pysähtyi. Elämä painoi pause-näppäintä muutamaksi viikoksi. Pikku hiljaa toipuen ja itseäni kuulostellen palailen nyt arkeen uusin käsin. Tämä lähes 8 viikkoa on ollut hyvin kiinnostavaa aikaa. Vaikka aktiivinen […]

Unta vai todellisuutta?

Tämä vuosi muistuttaa minua yhdestä aiemmin eletystä vuodesta parinkymmenen vuoden takaa. Se oli vuosi, jolloin jouduin aika ajoin nipistämään itseäni tarkistaakseni, onko se, mitä ympärillä tapahtuu aivan totta! Olenko minäkin mukana tässä outoja käänteitä täynnä olevassa näytelmässä? Niin uskomattomia asioita tapahtui itsestä riippumattomista syistä, ettei niitä järjellä voinut mitenkään käsittää. Koskaan ei aamulla tiennyt, mitä […]

Ihminen on ihminen työssäkin

Työn murros on pikku hiljaa johtanut mm. siihen, että työ ja muu elämä nivoutuvat entistä tiiviimmin yhteen. Työhyvinvointi on ennen kaikkea jokaisen omalla vastuulla, vaikka työnantaja järjestäisikin suotuisat puitteet ja terveyspalvelut. Vastuu omasta immuniteetista, jaksamisesta, fysiikasta ja palautumisesta kuuluu kuitenkin työntekijälle itselleen. Työtään tekevä ihminen on entistä enemmän yksi kokonainen paketti, jossa ei erotella työminää […]

Kultainen keskitie

Kun kasville annetaan sopivasti vettä ja puhutaan kauniisti, se kasvaa ja kukoistaa. Kun sille puhuu rumasti tai sitä kastelee liikaa tai liian vähän, se pysyy hengissä, muttei juurikaan kasva. Kun kasvin jättää ilman huomiota ja hoitoa, välinpitämättömyys tappaa kasvin. Samoin käy ihmiselle. Täysi välinpitämättömyys tai ylihuolehtiva rakkaus tukahduttavat. Ihanteellisin kasvuolosuhde löytyy jostain niiden välimaastosta. Ääripäät […]

Vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun

Blogiotsikon innoittajana on aikansa normeja ja rajoja rikkova rohkea Peppi Pitkätossu. Hassunhauska keppostentekijä tarkoitti hyvää, vaikka kaikki olikin vähän vinksin vonksin. Kuten on nytkin. Kevään yhteisen koettelumksen jälkeen outoja ilmiöitä näyttäytyy. Jossain hämmennyksen, surullisuuden ja toivon välimaastossa olen ihmetellyt viime aikoina korostunutta asennoitumisen vinoutumista. On hienoa, että tässä ajassa kaikenlaiselle omaleimaisuudelle on tilaa ja ainakin […]