Elämää vai opiskelua?

Olen aina tykännyt kielten opiskelusta, mutta jostain syystä espanjan oppiminen on nyt tuntunut hankalalta. Niin vain on kieli jonnekin muistilokeroon piiloutunut, kun sitä ei aktiivisesti ole käyttänyt. Ymmärrän nopeasti puhuttavia sanoja aika paljon ja kun en ymmärrä, niin silloin todennäköisesti puhutaan baskia, joka on vaikeudessaan ehkä suomeen verrattava kieli. Kaikki hassut sanat, kuten erdipurdi (niin ja näin) tai digidaga (rennosti vaan) tarttuvat kyllä, mutta käyttökelpoisemmat eivät niinkään..

Kielen opiskelun kannalta olen välivaiheessa: osaan alkeet ja sanavarastokin on kohtuullinen, mutta keskustelua ei vielä synny helposti, ei ainakaan ilman sanakirja.orgia. Yksittäisellä sanalla ei pitkälle pötki – on osattava puhua kuin paikalliset eli yhdistellä sanoja.

Osaan kyllä sanoa oikeissa kohdissa esimerkiksi bueno (hyvä), pues (no), no se (en tiedä), mira (katso) tai a lo mejor (ehkä, kenties). Yhden sanan tai sanaparin kerralla. Espanjalaiset sen sijaan sanovat kaikki peräkkäin, järjestystä vaihtaen ja  puhetta venyttäen: Bueno pues, no se, mira, es a lo mejor…  Kädet ja äänen voimakkuus ovat tietty hyvä lisäapu yrittäessään tehdä itseään ymmärretyksi.

 

Eteeni tuli video, joka valaisi asiaa. Kun aloittaa uuden kielen, opiskelee muutamat sanat ja vie ne heti käytäntöön. Silloin tuntee edistyvänsä ja saa onnistumisen kokemuksia. Keskivaiheessa, kun jo osaa jotain, mutta ei vielä riittävästi sujuvaan arkikommunikointiin, tuntuu kuin ei edistyisi ollenkaan. Todellisuudessa edistystä tapahtuu kyllä, mutta se ei vain tunnu siltä. Sopivan tasoisia kursseja on harvassa, joten vaihtoehdoksi jää vain rohkeasti käyttää kieltä parhaansa mukaan.

Tietyssä vaiheessa opiskelun elinkaarta on muutettava tapaa opiskella. Enää ei riitä, että lukee ja sitten puhuu opittuja fraaseja. Nyt onkin käännettävä ajatus toisinpäin. Videon valaiseva ohje oli:

lopeta opiskelu ja opettele sen sijaan koko kieli!

Seuraa paikallisia ja osallistu rohkeasti. Vangitse kieli puhumalla, lukemalla, kuuntelemalla, katselemalla, nauramalla ja rakastamalla. Keli on elettävä kokonaisvaltaisesti kulttuuria omaksuen, paikallisten elämää elämällä ja osallistumalla. Sen jälkeen ja tueksi voi opiskella teoriaa, katsoa, mitä tuo ja tämä sana tarkoittaa.

Näin yksinkertainen  ajatuksenmuutos alkoi johtaa tuloksiin. Oikeastaan samahan tapahtuu myös muuten elämän oppikoulussa. Tulee vaihe, jolloin asiat eivät edisty ja silloin on löydettävä uusia luovia ratkaisuja tai tehtävä uusia valintoja. Tulee aika, jolloin teoriaopinnot on opiskeltu ja lopullinen oppiminen tapahtuu viemällä opitut asiat käytäntöön, elämällä ne todeksi.

Vain elämällä elämää oppii lisää ja sisäistää oppimansa uudella tavalla. Vain siten tulee eteen asioita ja tilanteita, joita ei muuten tule.

Elämä on opettajista paras!