Elävää Elämää

Rakastan lukea elämäkertoja! Olen ahminut kirjoja laidasta laitaan: Steve Jobsista Äiti Ammaan ja kaikkea siltä väliltä. Viimeisin lukemani elämäntarina  on hauska kirja Ville Haapasalon nuoruusvuosista Venäjällä. Kirjan nimi ei voisi olla osuvampi: ”Et kuitenkaan usko…” Toinen toistaan hulvattomammat tarinat lumoavat ja saavat lukijansa nauramaan ääneen. Suurin osa kertomuksista on todellakin sarjaa ”ei voi olla totta! ”

Ville on Venäjällä todellinen superjulkkis. Harva suomalainen tietää, että hän on kolmanneksi arvokkain kasvo Forbesin listalla Venäjällä. Ville itse ei pidä meteliä asiasta. Hän sanoo olevansa nimenomaan kansan sankari, tavallinen juntti maalta ja se on se juttu. Vaatimaton mutta silti hyvällä itsetunnolla varustettu suomalainen, joka tekee mitä haluaa ja asiat sujuvat, koska asenne on kohdallaan. Joku toinen olisi hänen asemassaan voinut valita toisen tavan. Sama tilanne mutta se, miten toimimme riippuu ennen kaikkea arvoistamme ja asenteestamme. Mikä on oikeasti tärkeää? Maassa maan tavalla. Moni olisi luikkinut pakoon jo monet kerrat, kauhistellut kuinka hirveätä maassa on.

Mikä tekee ihmisestä ja hänen elämästään niin kiinnostavan, että siitä kannattaa kirjoittaa kirja? Kun ajattelen lukemiani elämäkertoja, on niissä ainakin jollain lailla edustettuna yksi yhteinen piirre: päähenkilö on noussut vaikeuksien kautta voittoon tai ainakin jossain kohtaa elämäänsä kokenut sellaisen notkahduksen, että sieltä nousemiseen on tarvittu muutakin kuin vain hyvää onnea. On paljon kiehtovampaa lukea selviytymistarinoita, kuin kultalusikka suussa syntyneen ja eläneen ihmisen ehkä loisteliasta mutta tylsähköä tarinaa. Arjen sankarius on kiinnostavaa. Sellainen antaa toivoa: kuka tahansa voi menestyä elämässään. Sokeri ja suola ovat nimenomaan nuo vaikeat tilanteet,  joista voi selviytyä. Yhdistävänä tekijänä on myös näiden ihmisten luonteenpiirteet: vahva päättäväisyys, luottamus itseen ja elämään sekä huumori.

Jonkin lehden mainoksessa on kaksi kuvaa, toinen henkilön nuoruusvuosilta ja toinen eläkeiässä. Alla teksti: Kumman tarina on kiehtovampi? Arvatenkin kypsemmälle iälle ehtineen, koska siinä hän on kuvattuna kaiken keräämänsä elämänkokemuksen kanssa. Siitä elämässä on kysymys: kasvamisesta ja oppimisesta, jonka kuuluukin näkyä iän myötä. Elämä on huikea matka täynnä mahdollisuuksia. Joskus mietin, että millainen elämäni olisi, jos olisin tietyssä kohtaa valinnutkin toisin? Olisinko esimerkiksi tavannut samat ihmiset? Kuka tietää! Ajatuksella voi leikitellä mutta siihen ei kannata jäädä kiinni. Tärkeintä on elää elämänsä niin, ettei tarvitse katua mitään, varsinkaan tekemättömiä asioita. Mieluummin tekee ja mokaa kuin jättää tekemättä.

Suuri kysymys on: Oletko vai Elätkö? Siinä on valtava ero! Pelkkä oleminen on automaattiohjauksella toimimista: elämä liukuu ohi, aika kuluu kiireeseen ja suorittamiseen, ikään kuin katselisi elämäänsä ulkopuolisena ilman, että kokisi voivansa itse vaikuttaa siihen. Eläminen sen sijaan elämistä kaikilla aisteilla, tunteiden tuntemista, läsnäolemista, luottamista ja halua ottaa vastuu valinnoistaan ja elämänsä haltuun kokonaisvaltaisesti. Huikeinta on, että meillä jokaisella on aivan omanlaisensa tarina kerrottavana. Tässä maailmassa on reilut 7 miljardia erilaista elämäkertaa kerrottavana. Millainen on sinun elämäsi tarina? Kuka on elämäsi ohjaksissa: sinä vai joku muu? Kuinka paljon Elämää sinä sallit elämääsi?