Henkinen itsenäisyys vapaassa maassa

Jokin aika sitten tuli Yle Areenasta Vihapuhe-teemailta, joka oli varsin asiallinen ja rakentavakin. Aihe on sen verran tunteita nostattava, että haluan siihen tässä ottaa kantaa ja peilata siihen, mitä täällä Espanjassa havaitsen.

Ohjelmassa jotkut olivat sitä mieltä, että vihapuhetta pitää vain sietää. Että pitää vain kasvattaa kova kuori. Ihanko oikeasti vihapuhe pitäisi vain hyväksyä uudeksi normiksi? Eihän se niin saa olla! Päinvastoin, loputkin kuoret tulisi päältä kuoria ja jonkin muun muututtava ja isosti.

Kenelläkään ei ole oikeutta heittää toisen päälle sellaista loskaa, mitä nyt tapahtuu. Kenenkään ei pitäisi joutua moista sietämään, koska sellaista ei alun perinkään pitäisi edes sallia!  Kuten ohjelmassakin tuli esille, kyse on arvoista, erityisesti ihmisarvosta: toisen ihmisen kunnioittamisesta. Kyse on myös asenteesta,  käytöstavoista, sekä tahdosta nähdä asioita laajemmin.

Totta on, että päättäjillä ja valtaa pitävillä on erityisen suuri vastuu arvojohtajuudesta. Silti jokainen yksittäinenkin ihminen voi tehdä tekoja, kuten ohjelmassa esiintynyt nuori poika, joka oli päättänyt katsoa asioita toisin. Hän kysyi itseltään, mitä pahaa muualta tuleva on hänelle tehnyt ja nyt hän kysyy rasistikavereiltaan, miksi puhut noin tai teet noin? Kun on tahtoa, voi päättää mitä tahansa.

Jäin miettimään, onko täällä Baskimaassa vastaavaa ilmiötä. Ainakaan havaittavasti ei ole ja sen, mitä olen ihmisten kanssa jutellut, on vahvistanut asian. Täällä pieni baskikansa elää espanjalaisen valtaväestön  seurassa. Eroja on, mutta ne tunnustetaan ja ainakin jollain lailla hyväksytään osaksi ihmisten erilaisuutta. Baskit ovat hyvin itsenäisiä, vahvoja ja omanarvontuntoisia. Eräs henkilö kuvasi asian näin: yksi baski vastaa 40:ää espanjalaista. Taisteluita ja sotia on ollut, vihaa on varmaan edelleenkin, mutta ilmapiirissä se ei näy millään lailla.

Täällä on jotenkin sellainen kollektiivinen kuri, etten edes usko vihapuheilmiön olevan mahdollista.

Voi vain miettiä, mitä kertoo ihmisistä ja kulttuurista se, että sananvapauden nimissä sallitaan ihan mitä tahansa? Todellisuudessa sananvapautta väärinkäyttävät ihmiset ovat kaukana vapaudesta. He ovat mitä suurimmassa määrin itsensä luomassa ja muiden saman mielisten lietsomassa sisäisessä vankilassa. Vaikuttaa siltä, että Suomessa tilanne on huolestuttavasti ryöstäytynyt käsistä.

Vaatii rohkeutta uskaltaa olla eri mieltä ja kyseenalaistaa yleisesti hyväksytty käytös.

Surullisinta  on silmien ja korvien ja ennen kaikkea sydämen sulkeminen.

Pahinta on välinpitämättömyys ja apaattinen alistuminen: näin se vain on, ei voi mitään! Jos tämä peli jatkuu, on hyvä miettiä, onko Suomi 100:n itsenäisyysvuotensa aikana loppujen lopuksi oppinut paljoakaan? Mitä juhlimista on itsenäisyydessä, joka on niin kovin sulkeutunut? Näennäinen vapaus ei ole sama kuin henkinen itsenäisyys.