Heräämisiä

Luonto, jos mikä on yksi parhaimpia opettajia, kun vain niin sallimme. En koskaan lakkaa ihmettelemästä alati vaihtuvaa maisemaa mökkijärven ympärillä. Nytkin, pääsiäispäivän iltana, voin vaikka vannoa, että vielä koskaan 7 vuoden aikana en ole nähnyt järvinäkymää sen värisenä kuin se nyt on! On niin kaunista, että itkettää. Taivaan sini heijastuu ennen näkemättömällä tavalla järven pintaan ja  vaihtaa kokoa ja muotoa koko ajan, vaikka samalla ympäristö näyttää hyvin tyyneltä. Ikään kuin mitään ei tapahtuisi ja silti kaikki muuttuu koko ajan. Tällainen henkeäsalpaavaa kauneus tekee nöyräksi. Ja äärettömän kiitolliseksi. Loputtomasti eri sävyjä, uusia vivahteita ilmenee jatkuvasti. Edessä oleva näky muuttuu hetkessä toisenlaiseksi. Hetki on lyhyt ja siitä on syytä ottaa kiinni, muuten se on kadonnut.

Tänä vuonna näyttää siltä, kuin luonnolla olisi erityisen hoppu. Ehkä me ihmiset omalla touhuamisellamme olemme tartuttaneet kiireen luontoonkin. Järvestä lähtivät jäät kuukautta aiemmin kuin vuosi sitten. Muutenkin kevät on jo pitkällä.  Silti, kaikki toimii luonnossa omalla rytmillään, omassa sanattomassa järjestyksessään. Kun yksi kasvi kuolee, toinen herää. Kaikki on synkroniassa keskenään. Kevään ensimmäiset kukkijat krookukset kertovat omaa kieltään: jokaisen, erivärisen ja erimuotoisen kukan sisällä on keltainen sydän, kuin liekki. Ihan niin kuin meissä ihmisissä, vaikka aika ajoin unohdamme sen.

Pellolla juoksevat metsäkauriit, muurahaiset, sammakot, telkät ja kuikat ilahduttavat riemullaan. Se näkyy ja kuuluu kauas. Vaikka niilläkin on touhunsa, elävät ne hetkessä ja ovat siitä selvästikin innoissaan! Monilta ihmisiltä on kadonnut työn ilo ja sen  myötä kyky huomata pienet ilon aiheet ympäriltämme. Kun asiat eivät ota sujuakseen, niin mitä teemme? Puurramme ja puskemme entistä kovemmin. Pakon sijaan sijaan meidän tulisikin päästää irti, pitää tauko, käydä vaikka ulkona tai tehdä jotain sellaista, mistä tulee hyvä mieli. Hyvällä fiiliksellä kaikki onnistuu niin paljon paremmin!

Kun tulee puhe läsnäolosta ja rauhoittumisesta, nyökyttelemme päätä, että juu juu, näinhän se on, ja taas jatketaan kuten tähänkin asti. Tolkuton kiire luo uusia normeja. Esimerkiksi ennen niin vastuuntuntoisetkin ihmiset ovat ajautuneet uudenlaiseen vastuuttomuuteen, kun ei vain enää jaksa muuta kuin selviytyä päivästä toiseen. Mitä elämää sellainen on? On ilmennyt uusi yleinen tapa toimia: ei vastata, ei reagoida, ollaan vaan tosi hiljaa ja odotetaan, että asia unohtuu tai menee muuten vain itsekseen ohi. Tai ilmoittaudutaan tilaisuuksiin, muttei vaivauduta perumaan osallistumista. Syyksi sanotaan: ”kun on niin kova kiire”. Huonoa käytöstä ei kuitenkaan voi selittää kiireellä.

Tällaiset ikävät tavat leviävät yllättävän nopeasti. Kun riittävän moni ympärillä toimii välinpitämättömästi, sallitaan sama käytös itsellekin. Tähän muka-elämään liittyy myös näennäinen postitiivisuus: kaikki on aina tosi hyvin, vaikka oikeasti ei näin ole.   Tällainen käytös on tosi pelottavaa ja merkki siitä, ettemme uskalla kohdata itseämme ja elämäämme niin kuin se on. Samalla se myös kertoo siitä, kuinka kauaksi luonnosta olemme viime vuosina ajautuneet. Yhteys luontoon tuo automaattisesti lisää läsnäoloa, jolloin on helpompi erottaa, mikä on oikeasti tärkeätä ja mikä ei.

Vielä isovanhempien aikaan luontoa kunnioitettiin, sitä kuunneltiin ja sen merkkejä luettiin. Kuun liikkeitä ja muita luonnon viestejä seuratessa tiedettiin, milloin on oikea aika istuttaa tai kitkeä rikkaruohot. Luonnon yrttejä käytettiin lääkkeinä, ihan niin kuin alkuperäiskansat tekevät edelleen. Perimätieto on kulkenut sukupolvelta toisille vuosisatojen ajan, kunnes ne jossain vaiheessa unohtuivat. Onneksi meilläkin on luonnon antimia alettu taas arvostaa. Ihastuttavassa kirjassa Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa on muutamia hyviä vinkkejä huomioitavaksi luonnon omaa rytmiä kunnioittaen.

Nyt luonnon herätessä se haastaa meidät ihmisetkin heräämään. Heräämään itseemme, rauhoittumaan ja nauttimaan elämän pienistä ihmeistä. Antaa auringon säteiden valaista sisimpämme. Ja jakaa tuota valoa ympärillemme. Onnellisia elämän hetkiä Suomen keväässä!