Kaikki lahjat eivät aina ole kääritty paperiin

Vanha sanonta ”totuuden puhuja ei yösijaa saa”, pitää edelleen paikkansa. Tässä ajassa totuus on vahvemmin läsnä, kuin aikoihin. Kaikki yritykset peitellä tai salailla jotain tuovatkin asiat näkyväksi. Kaikenlainen epäpuhtaus tulee pintaan väkisin, eikä roskia enää voi lakaista maton alle. Avoimuus ja läpinäkyvyys edellyttävät totuuden puhumista, totuudellisuutta.

Parhaimmillaan totuudellisuus on valtava lahja, jota ei pidä sekoittaa suoruuteen. Totuudellisuuden ja suoruuden välillä on hiuksenhieno ero, veteen piirretty viiva. Monet oikein ylpeilevät suoruudellaan: minä kyllä sanon aina suoraan, mitä ajattelen. Suoruuden nimissä sanotaan suodattamattomana aivan kaikki, mitä sylki suuhun tuo.  Se on egon tarve ”oksentaa” ulos toisen päälle kaikki, usein se on oma paha olo. Siinä ei empaattisuudelle jää tilaa. Saattaa jopa olla, että suoruutta käytetään hyväksi: sen siivellä voidaan tietoisesti loukata toista ihmistä ja sen jälkeen selitellä tekoa piiloutuen suoruuden maskin taakse turvaan.

Totuudellisuus on sekin totuuden puhumista, mutta aina sydämestä käsin! Silloin tarkoituksena ei ole loukata toista. Parhaimmillaan se on lahja, joka herättää ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta, kyseenalaistaa vakiintunutta käsitystä, avartaa katsomaan asian kääntöpuolta, auttaa näkemään omia piilomotiiveitaan tai sokeita pisteitä. Me niin helposti tulemme sokeiksi omille käsityksillemme ja luomme kankeita uskomuksia, emmekä varsinkaan tunnista piilossa olevia motiiveja, joiden annamme ohjata meitä salakavalasti. On mahtavaa, jos joku toinen ihminen, peilimme, tuo näitä teemoja itsellemme näkyväksi. Silloin hän todella antaa parhaan mahdollisen lahjan!

Totuudellisuuden tunnistaa aina lempeydestä: Oletko huomannut..? Oletko miettinyt asiaa tältä kantilta / toisen ihmisen näkökulmasta…? Olisiko mahdollista, että…?  Minusta tuntuu pahalta, kun… Totuudellisuus ei tuomitse, eikä syyttele. Se antaa mahdollisuuden ilmaista totuudellisesti omat tunteet, kokemukset ja näkemykset asiasta.  Se herättelee näkemään uusia vaihtoehtoja ja antaa toiselle mahdollisuuden itse oivaltaa. Totuudellisuus myös asettaa rajoja: En halua tulla kohdelluksi näin.. Totuudellisuus on mitä suurimmassa määrin rakkauden ilmentämismuoto.

Monesti totuus kuitenkin kirpaisee, varsinkin, jos se osuu ytimeen. Siksi reaktiot ovat monenlaiset:  Voi olla, että vastapuoli ensin sanoo olevansa kiitollinen uusista näkemyksistä, mutta myöhemmin asiaa mietittyään selvästi osoittaakin suuttumuksensa. Tai päinvastoin: ensireaktio on suuttuminen, mutta myöhemmin, kun henkilö on asiaa rauhassa ajatellut ja ymmärtänyt lahjan arvon, hän sanookin kiitos. Osa ihmisistä haluaa kieltää kaiken, joten he eivät pysty lahjaa mitenkään käsittelemään.

Oli reaktio sitten mikä tahansa, on se aina ”lahjansaajan” vastuulla. ”Lahjanantaja” tekee joka tapauksessa palveluksen toiselle ihmiselle. Jokainen valitsee itse, mitä tuolla lahjalla tekee. Suostuuko ylipäätään näkemään sen lahjana, antamaan sille arvoa vai torjuuko lahjan ja jatkaa elämäänsä, kuten tähänkin asti. Valinta on vain ja ainoastaan hänen. Kukaan ei pakota vastaanottamaan lahjaa, jos ei itse sitä halua. Mielistely voi tuottaa ainakin väliaikaisesti enemmän mielihyvää, mutta se ei auta meitä kasvamaan. Siksi totuudellisuus onkin mitä suurimmassa määrin vastuullisuutta! Parhaimmillaan totuudelliset lahjat voivat olla elämää mullistavia: ne voivat muuttaa asennettamme tai auttaa meitä oivaltamaan jotain hyvin oleellista, jolla on kauaskantoiset seuraukset pitkälle elämäämme. Niiden avulla voimme kasvaa sellaisiksi, kuin oikeasti olemme. Millaisia totuuden lahjoja sinä olet saanut ja olet valmis jakamaan?