Kateuden monet kasvot

Tämä blogi on ollut poikkeuksellisen vaikea kirjoittaa. Vaikka huomio on hyvä keskittää positiivisiin asioihin, on aika ajoin tärkeää myös nostaa epäkohtia näkyväksi ja ikävistäkin asioistakin pitää voida keskustella. Sydämelläni on nyt asia, jonka haluan tässä jakaa. Neljän kuukauden jälkeen paluu Suomeen on ollut kirjaimellisesti jäätävä. Yöpakkaset ja lumisade vappuna eivät ole tavanomaisia vuoden aikaan nähden, mutta samalla ne mielestäni kuvaavat maan henkistä ilmastoa.

Puhun nyt samasta asiasta, mistä moni ulkomaille lähtenyt suomalainen on puhunut eli kateudesta. Viimeksi julkisen keskustelun tästä nosti Saara Aalto. Ennen kansainvälistä menestystä kannustusta ei juurikaan herunut. Päinvastoin, epäilijöitä, arvostelijoita ja lannistajia riitti.

Elämän virrassa -kirjassani kerron omakohtaisia kokemuksia siitä, millaista on elää maailmassa, missä ihmisen oletetaan olevan, kuten kaikki muut ovat. Siitä, miten sinun halutaan elävän samalla tavalla kuin ”normaalit kunnolliset keskivertoihmiset”.

Siitä, miten sinua toistuvasti yritetään pistää johonkin ymmärrettävään muottiin, yleisesti hyväksyttävään boxiin:

näin sinun kuuluu olla ja elää, jotta olet yhteiskuntakelpoinen ihminen.

Tähän lajitteluun  ovat uskoakseni törmänneet mm. lähes kaikki, joilla ei omasta valinnasta tai muista syistä johtuen ole omia lapsia.

On hyvin hämmentävää, että vaikka olen koko elämäni elänyt valtavirrasta poiketen, omaa sydäntäni kuunnellen, niin sitä ei edelleenkään lähipiirissä hyvällä katsota. Aina vain minulta tivataan valintojeni syitä ja vaaditaan selityksiä. Viimeisimpänä paheksunnan kohteena on ollut lähtöni ulkomaille ja kaikki siihen liittyvä. Miksi lähdet? Miten voit vain lähteä ja jättää kaiken? Mitä aiot tehdä? Mitä nyt, mitä seuraavaksi?

Parhaimmillaan kysymykset osoittavat huolehtimista: haluan tietää ja ymmärtää, koska välitän sinusta. Aika usein kuitenkin kyse on jostain muusta. Noihin kysymyksiin todellisuudessa sisältyvätkin nämä kysymykset: Miksi olet tuollainen? Miksi elät noin? Miksi et voi olla, niin kuin me muut ”normaalit” ihmiset? Miksi sun pitää aina tehdä eri tavalla?

Aina ei edes kysytä mitään, vaan minulle halutaan kertoa muunlaisten viestien kautta, että tekoni ei ole hyväksyttävää. Harva sanoo sitä suoraan, vaan sanoma tulee nimenomaan rivien välistä: ihmettelynä, piiloarvosteluna tai -syytöksinä tai muuten vain outona kommenttina tai käytöksenä, kuten kiertoilmauksena kieltäytyä avunpyynnöstä. Näillä eri tavoilla ihminen haluaa viestiä, että hän ei ainakaan voisi toimia samoin kuin minä. Ja koska hän ei niin voisi tehdä, ei hänen mielestään  muillakaan ole siihen oikeutta. Näin toimii kateus, jota ei tietenkään haluta itsellekään myöntää.

Omien oppieni mukaisesti olen tietenkin joutunut katsomaan peiliin: vieläkö minussa on piilotettuna olevaa kateutta, joka näin heijastuu peilinä toisista ihmisistä.

Sitä en itsessäni enää tunnista – aiemmin sitä kyllä on ollut. Aina ei kuitenkaan ole kysymys itsestä, vaan nimenomaan ihmisestä, joka valitsee käyttäytyä tietyllä tavalla. Näen tässä sen opin, että entistä vahvemmin päästän irti muiden ihmisten ajatuksista ja mielipiteistä. Vain minä tiedän, mikä on minulle parhaaksi. Entistä rehellisemmin tunnistan sen, mikä on minulle totta ja luotan sydämeni viisauteen pohjautuvaan voimaani. Joskus se tie on hyvin yksinäinen, mutta silti välttämätön.

Jokainen meistä käsittelee asioita aina omista lähtökohdistaan, omasta todellisuudestaan ja ymmärryksestään käsin.

Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ei ole vain yhtä oikeata tapaa olla ja elää. Meillä kaikilla on vapaa tahto elää ja toimia, niin kuin parhaaksi näemme. Niin kauan, kuin ei satuta tai vahingoita muita, ei kenelläkään pitäisi olla oikeutta suoraan tai piilotetusti arvostella toisen valintoja.

Sydän tietää sen, mitä järki ei aina ymmärrä tai pysty selittämään.

Mitä siitä tulisi, jos me kaikki olisimme samanlaisia? Mitä siitä tulisi, jos jokainen eläisi samalla tavalla? Jos kaikki tekisivät samat valinnat samassa järjestyksessä? Ei mitään. Kehitys loppuisi siihen paikkaan.

Sting laulaa: If you love somebody, set them free. Se, että ylihuolehtii toisesta tai ajattelee muiden puolesta, ei ole rakkautta. Rakkautta on se, että antaa toisille tilaa ja vapautta olla sellaisia, kuin on tarkoitettukin. Sitä, että sallii jokaisen tehdä omat parhaaksi katsomansa valinnat.

Kahta täsmälleen samanlaista ihmistä tai elämää ei ole olemassa. Jokaisella on oma tie, jota parhaiten auttaa se, että tuetaan toisiamme ja nautitaan kukin omasta ainutlaatuisuudestamme.