Kiehtova elämän rytmisyys

Elämä on uskomaton kokonaisuus, jossa kaikki kulkee omassa rytmissään. Hengityksellä on oma rytminsä, jopa jokaisella tunteella on oma hengitysrytmi. Rytmisyys pitää elämän sykkeessä. Kaikenlaiset siirtymät ovat osa elämää ja erilaiset rytmit toimivat täydellisessä synkroniassa keskenään. Kun yksi sykli loppuu, uusi alkaa. Näin käy joka kerta kun uusi kuu alkaa kiertonsa tai kun vuosi päättyy ja uusi alkaa. Näin käy, kun kesä vaihtuu syksyksi, syksy talveksi, talvi kevääksi ja kevät kesäksi. Luonto kulkee sykleissä ja pitää kaiken jatkuvassa liikkeessä. Elämän ympyrässä kaikella on alku ja loppu, jotka sulautuvat toisiinsa.

Omassa elämässä emme välttämättä aina muista tai tunnista, mistä jokin tapahtuma alkoi, mutta sen kyllä yleensä huomaamme, kun se päättyy. Mikä ikinä asia onkaan kyseessä, se on Ikään kuin tekeytynyt valmiiksi ja siinä kohtaa tapahtuu siirtymä uuteen vaiheeseen. Usein silloin tulee hetkellinen tyhjiö, jossa valmistellaan tilaa astua eteenpäin. Jokainen tietyn ajanjakson loppuminen tarjoaa mahdollisuuden päästää irti vanhasta, jostain sellaisesta, mikä ei enää palvele itseä. Jotain, minkä on aika antaa mennä, vaikka sattuukin. Ilman tätä irti päästämistä uusi ei pääse sisään.

Silloin elämä ei pääse toteuttamaan luontaista kiertokulkuaan niin kuin sen pitäisi. Toisaalta kaikella on aikansa, eikä asioita voi nopeuttaa tai pakottaa. Asiat tapahtuvat vasta sitten, kun itse on valmis ja kun niiden on aika tapahtua. Näin on huolimatta siitä, että omasta mielestämme olemme jo valmiita ja haluaisimme asioiden tapahtuvan paljon nopeammin. Toimimme luontaisten rytmien jarruna, koska meitä pelottaa. Emme aina haluaisi päästää irti, vaan itsepintaisesti pidämme kiinni tutuksi tulleesta. Näin tehdessämme tukahdutamme itsemme ja virtauksen. Jokainen irtiotto on kuin pieni kuolema: on kuoltava jollekin, jotta uusi pääsee syntymään. Myös kuolema on osa elämää, se kuuluu väistämättömänä osana elämän kiertokulkuun.

Aika ajoin on hyvä tehdä mielikuvitusharjoitus, jossa voi katsella elämäänsä toisesta perspektiivistä: Kuvittele, että vietät 80-vuotispäivääsi. Onko se ollut sellaista, kuin toivoit? Onko jotain, jota haluaisit tehdä toisin ja jos, niin mitä? Entä, missä olet onnistunut? Minkä neuvon antaisit itsellesi tähän hetkeen?  Harjoitus on sikäli hyvä, että se pysäyttää ymmärtämään, että tässä hetkessä on mahdollista valita ja tarvittaessa muuttaa elämänsä suuntaa. Elämäänsä voi vaikuttaa samalla, kun hyväksyy ja sallii sen luontaisen rytmin.