Kiire – mikä loistava tekosyy!
Kiireestä on tullut täydellinen tekosyy lähes kaikkeen. Niilläkin, joilla
oikeasti ei ole kiire, on omasta mielestään aina kiire. Parhaimmillaan
kiire pitää aktiivisena. Huonoimmillaan se estää meitä kommunikoimasta,
välittämästä, toimimasta, ymmärtämästä, ideoimasta, spontaanisuudesta
ja ties mistä. Liika kiire estää meitä elämästä!
Olemme ulkoistaneet itsemme kiireelle. Suorittamisen suossa katoaa ajan
ja merkityksellisyyden taju. Emme enää näe, mikä on oikeasti tärkeää ja
mikä ei. Kiire pönkittää egoa, se saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi.
On hienoa, että kalenterimme on täynnä. Näin uskottelemme itsellemme
olevamme tehokkaita, suosittuja ja tärkeitä ihmisiä.
Olemme niin kiireisiä, että teemme vähintään viittä asiaa yhtä aikaa –
mikään niistä tuskin tulee kovin hyvin hoidetuksi. Tehokkuusajattelu on
viritetty viimeisen päälle pitkälle ja se näkyy esim. palavereissa: fyysisesti
ollaan läsnä, mutta henkisesti ei, koska päässä pyörii samaan aikaan
muutama muu asia. Ihmiset tekevät itsensä niin tärkeiksi, että heidän on
pakko vastata puhelimeen palaverissa vain kertoakseen, että ovat nyt
palaverissa, jossa ei asiaa kuitenkaan voi hoitaa.
Kroonisen kiireen seuraukset alkavat ennen pitkää näkyä ja tuntua kehossa.
Tulee stressioireita, kuten unettomuutta, hengenahdistusta ja jopa vakavia
sairauksia. Yleensä kiireen taltuttaa vain täydellinen pysähdys. Ihmiselle
kyllä annetaan vinkkejä pitkin matkaa, että kannattaisi hidastaa tahtia.
Jos mikään ei auta, tulee äkkipysähdys, jolloin on pakko miettiä elämän
tärkeysjärjestys uusiksi. Tai ainakin levätä hetki. Monet oravanpyörästä
hyppäävät irtiottajat ovat jollain lailla joutuneet kohtaamaan rajansa ja
siksi ovat valmiita tekemään jopa täyskäännöksen elämässään.
Yhtäkkiä ei enää olekaan kiire. Itse asiassa ajalla ei ole niin kovasti
merkitystä, koska aika on nyt. Läsnä olevana elää täyttä elämää ja saa
paljon enemmän aikaiseksi, kuin kiiretaudissa. Pitkään on jo todettu,
että luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa. Luovuus ei ole mahdollista kiireessä.
Kuitenkin ihmisten ja yritysten tulisi jatkuvasti kehittää itseään ja
toimintaansa. Kiire on valinta. Mitä, jos päättäisitkin varata
kalenteristasi muutaman tunnin luvallista aikaa luovuuteen
ja unelmiin?
Me emme voi hallita aikaa, mutta ajankäyttöämme ja omaa
suhdettamme aikaan voimme. Ajankäytön hallinta on yksi tärkeimpiä
valmennusaiheita kiireen sokaisemille ihmisille ja yrityksille.
Miten teillä? Onko priorisointi kohdallaan? Onko tilaa luovuudelle
ja kehittämiselle? Uskallatko pysähtyä edes hetkeksi ja kuunnella itseäsi?
Se on taitolaji siinä, kuin moni muukin.