Kiitollisuuden taikaa

Ihmisen kaksi yleisintä onnellisuuden estettä ovat tunne, ettei ole riittävän hyvä ja ettei hänellä ole / hän ei omista riittävän paljon. Tähän kun vielä lisätään luulo siitä, että tulemme onnellisiksi, kun tulemme joksikin tai saamme jotain mitä haluamme, olemmekin aika hakoteillä. Todellisuus on tarua ihmeellisempää: tutkitusti on todettu, että esim. haluttu palkankorotus jaksaa viihdyttää 2 viikkoa. Sen jälkeen hohto on kadonnut ja mieli hakee uusia tarpeita, joilla voisi tyydyttää sisäistä tyhjyyttään.

Kiitollisuus on läsnäolon lisäksi toinen hyvä keino lisätä iloa ja onnellisuutta elämäänsä. Suomessa on sotahistoriasta jäänyt voimaan puutteen ilmapiiri, joka vaikuttaa vahvasti edelleen. Meillä on moni asia tosi hyvin, mutta emme osaa nauttia niistä. Emme välttämättä edes huomaa pieniä asioita, koska pidämme niitä täysin itsestäänselvinä. Juuri näistä asioista on kiitollisuusharjoittelu hyvä aloittaa. Ei todellakaan ole itsestäänselvyys, että hanasta tulee juomakelpoista vettä tai että suuri osa luonnostamme on vielä puhdasta!

Jotta tällaisista lahjoista voi olla kiitollinen, pitää ne ensin huomata. Tämä ei onnistu niin kauan, kuin keskitymme siihen, mitä puuttuu. Meillä jokaisella on valinnan mahdollisuus: haluammeko valittaa siitä, mitä ei ole ja mitä haluaisimme vai olla kiitollisia siitä, mitä meillä jo on. Se, mihin keskitämme huomiomme, lisääntyy! Kun alamme huomioida pieniä arjen ihmeitä, kuten esim. sen, että voi nousta aamulla terveenä ylös sängystä, kiitollisuuden kohteita alkaa ilmestyä lisää. Kun näin alkaa tapahtua, on elämä yhtäkkiä täynnä ennen huomaamattomia hyviä asioita. Kiitollinen voi olla mistä vain! Kiitollisuus ruokkii runsautta elämässämme.

Ihmismieli on äärettömän voimakas. Niin halutessaan se pystyy oppimaan ja tekemään lähes mitä vain. Kiitollisuuttakin voi oppia ja siitä voi tehdä itselleen päivittäisen tavan. Kuten niin moni muukin asia, vaatii kiitollisuuskin harjoittelua ja päättäväisyyttä. Sanotaan, että uutta asiaa pitää toistaa tietoisesti 100 kertaa peräkkäisinä päivinä, jotta siitä tulee tapa. Minkään mantran ulkoa hokeminen ei kuitenkaan tuota tulosta, jos sydän ei ole mukana. On nähtävä se vaiva, että virittäytyy tuntemaan ja haluaa aidosti oppia olemaan kiitollinen. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja sitoutumista. Palkinto on sen arvoinen: ilon ja tyytyväisyyden lisäksi kiitollisuus vahvistaa immuunijärjestelmää eli se auttaa meitä pysymän terveinä!

Kiitollisuuden harjoittelu voi olla hetken keskittynyt ajatus aamuin illoin siihen, mistä tänään, tällä hetkellä, juuri nyt voin olla kiitollinen. Tai se voi olla kiitollisuuspäiväkirja; vihko, jonne voi kirjoittaa edes yhden onnistumisen tai hyvän asian per päivä. Kuukauden päästä vihkoa selaillessa näkee, kuinka monta asiaa oikeastaan onkin hyvin ja näin kiitollisuuden kierre jatkuu. Kun lakkaat pitämästä elämää ja ihmisiä itsestäänselvyyksinä, on kiitollisuuden pysyvä olotila mahdollinen.

Suomen kesä valoisine öineen on ainutlaatuinen ja siinä on yksi hyvä syy kiitollisuuteen juuri nyt. Loma on muutenkin hyvää aikaa aloittaa harjoittelu, jotta sitä voi sujuvasti jatkaa työkiireiden taas alkaessa. Siinä vaiheessa kiitollisuus on ehtinyt jo puoliksi muotoutua tavaksi ja samalla yhdeksi merkittävimmistä voimavaroista tulevaan elämäämme.

Kreikkalaisen filosofi Epicuruksen sanoin: ”Do not spoil what you have by desiring what you have not: remember that what you now have was once among the things you only hoped for.”