Kuinka paljon runsautta sallit elämääsi?

Syyskuu on sadonkorjuun aikaa. Tämä kesä ei ehkä ole suosinut juuressatoa, mutta marja- ja sienisato on sitäkin runsaampaa. Sadon hyvä määrä ja laatu edustavat runsautta. Ihmiselämässä on hyvin yksilöllistä, mikä on riittävästi  ja mikä on runsautta? Meillä voi olla ympärillämme vaikka kuinka paljon runsautta, mutta jos kuljemme laput silmillä, emme edes huomaa sitä vaan pidämme kaikkea itsestään selvyytenä. Vastaavasti on ihmisiä, joilla on näennäisesti paljon vähemmän, mutta silti he elävät runsaudessa. Kuten moni muu asia, on runsauskin pään sisäinen tila. Runsaus ja salliminen kulkevat käsi kädessä. Samoin niukkuus, ahneus, pienentäminen ja kateus liittyvät toisiinsa.

Monissa suomalaisissa asuu hyvin syvällä niukkuuden käsite. Menneet sodat vaikuttavat tässä maassa edelleen, vaikkei sitä aina tunnisteta tai haluta tunnustaa. Ero on huomattava naapurimaassa Ruotsissa, missä Ihmiset ovat iloisempia ja tunnelma kevyempi kuin meillä. Siellä ymmärretään paremmin, että hein sanominen ja hymy eivät ole itseltä mitään pois!

Niukkuus voi ilmetä monella tapaa: Voi olla vaikea käyttää rahaa, vaikka sitä olisikin (tuhlailun maine tai pelko, että raha loppuu). Joillekin on tosi vaivaannuttavaa ottaa vastaan, esim. hyvää palautetta tai kauniita sanoja. Helposti vähätellään, että enhän minä.. Monille tuttu sitku-elämä ilmenee mm. siten, että vaaditaan itseltä paljon, jopa mahdottomia: kun ensin teen tämän ja tuon, niin sitten voin levätä. Suorittamista arvostetaan levon ja leikin  kustannuksella. Meillä on liuta vanhoja sanontoja, kuten ”ensin työ, sitten huvi”, jotka istuvat tosi syvällä ja vaikuttavat alitajuisesti.

Niukkuden äärimuoto on suoranainen panttaus: joko niin, että jos itsellä menee huonosti, toivoo sitä muillekin tai ainakaan ei voi olla toisen puolesta iloinen, saatikka sanoa kannustavia sanoja. Tähän pohjautuu suomalainen kateus. Jossain alitajunnassa on aikansa elänyt ajatus, että jos annan toiselle jotain, se on minulta pois. Tämä koskee erityisesti kehuja ja kannustusta. Näin ei todellakaan ole! Päinvastoin. Hyvä esimerkki on niukkuuden yhdestä olomuodosta ahneudesta on äskettäin käyty keskustelu marjapaikoista. Hyvistä marja- ja sienipaikoista ei kuulemma kerrota edes omille lapsille – ikään kuin omistettaisiin jokamiehenoikeuden alaiset paikat itse. Tällainen toiminta on niukkuuden ylläpitämistä, jos mikä!

Olisiko jo aika luoda uusi normaali: Mitä enemmän jaan hyvää muille, sitä enemmän saan sitä itsekin. Pelko on se, joka pitää kiinni vanhassa mallissa. Pelottaa, että jos annan tai kerron jotain mitä tiedän, joku voi väärinkäyttää asiaa ja saada siitä enemmän hyötyä kuin minä. Sellainen riski tietenkin on olemassa, mutta onko se loppujen lopuksi niin vaarallista? Onhan valtaosa tiedosta vapaata Internetissä joka tapauksessa. Senkin ajatuksen voi kääntää toisinpäin: onpa hienoa, että minulla on jotain niin arvokasta, jota toinen voi yrittää kopioida tai siitä on hyötyä muillekin. Se, mihin keskitämme energiamme, lisääntyy. Jos yritämme pitää hyviä asioita vain itsellämme tai pantata tietoa, aiheuttaa se itsensä pienentämistä ja siten lisää niukkuutta. Jos taas sallimme hyvää niin itselle kuin muillekin, kaikki voittavat. Yksi universumin laeista on: mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. Maailmankaikkeus on runsauden lähde ja siitä riittää jaettavaksi kaikille halukkaille. Runsaus on jokaisen syntymälahja ja meidän tarvitsee vain uskaltaa ottaa se vastaan.

Salliminen onkin sitten toinen juttu. Esimerkkinä: Kun aloitin yksinyrittäjänä, piti oikein käydä itsensä kanssa keskustelu siitä, voinko lähteä lenkille keskellä aurinkoista päivää..  Se tuntui aluksi tosi oudolta, koska tottumus oli, että korkeintaan lounas keskeytti työpäivän ahkeroinnin. Ensimmäisinä kertoina oli huono omatunto, ihan kuin olisi ollut pahan teossa. Hullua eikö? Muutokseen liittyen piti hyväksyä uusi tilanne ja antaa itselleen lupa käyttää aikansa, kuten parhaaksi näkee. Tällaisia me ollaan. Sisänrakennetut uskomukset, ohjelmoinnit ja totutut tavat on hyvä tunnistaa, jotta niistä voi oppia pois.

Kuinka paljon hyvää sallit itsellesi? Sallitko itsesi iloita, menestyä ja onnistua? Meitä ei välttämättä pelota niinkään epäonnistuminen kuin se, että onnistummekin ja oikein kunnolla! Sehän se vasta voi pelottavaa ollakin. Sisäinen höpöttäjä muistuttaa, että ethän sä ole ansainnut.. Ja mitä muutkin sanovat..  Toisaalta olisi kiva, mutta… Tällainen kaasu-jarru -menetelmä ei saa aikaan muuta kuin montun jalkojen alle. Paikallaanpysyminen turhauttaa. Itsensä pienentäminen syö elintilaa omasta ja muiden elämästä. Mitä, jos sallisit itsellesi vähän enemmän vapauksia ja rentoutta? Ai miksikö? Koska olet sen arvoinen. L’orealin lyömätön mainoslause ”Because you´re worth it” toimii mainiona kannustajana.

Pohjimmiltaan runsauden sallimisessa on kyse itsensä arvostamisesta ja rakastamisesta. Amerikkalainen lääkäri Dr. Christiane Northrup on sanonut: ”Jos olisi hillitön epidemia nimeltä itsensä rakastaminen, sairauskulut vähenisivät dramaattisesti.” Kun oppii rakastamaan itseään, on helppo sallia itselle ja myös muille kaikkea mahdollista hyvää! Silloin kaikki voittavat ja runsaus pääsee kukoistamaan.