Kulkija, ei ole polkua

Kun katsot itseäsi ajassa taaksepäin, kuka olit silloin? Kuka olit vuonna 1998 tai 2008? Entä tammikuussa 2018? Kuka olet nyt?

Paitsi, että olet moneen kertaan uusiutunut fyysisellä tasolla (joka seitsemäs vuosi sinulla on täysin uudet solut), huomaat todennäköisesti uudistuneesi vuosien varrella myös henkisellä ja mentaalisella tasolla. Kenties moneenkin kertaan. Kuin olisit syntynyt uudelleen.

Tänä kesänä muutospaine on tiivistynyt ja siitä on pitänyt huolen mm. kaksi kuunpimennystä. Pimeimmätkin varjot ja syvimmät pelot ovat tulleet kohdattaviksi ilman, että ymmärtää, mistä ne edes kumpuavat. Moni on saattanut hämmästyä tunteidensa voimasta tai yllättävistä kommunikointivaikeuksista.

Kaikki kuitenkin on juuri niin kuin pitääkin. Universaalien lainalaisuuksien mukaisesti pimeyskin on kohdattava, jotta sen takana oleva valo pääsee loistamaan täydessä kirkkaudessaan. Ihmisen nahkapuvussa voimalliset muutospyörteet näyttäytyvät mm. tarpeena selkiyttää omaa tilaansa: kuka olen ja kuka haluan olla?

Ainakin minulla on entistä vahvemmin noussut esille sisäisen vapauden ja oman voiman teema. Se on ennen kaikkea monenlaisten tiedostettujen tai tiedostamattomien pakkojen vapauttamista. Se on sitä, että hyväksyy kaiken, mitä on sellaisena kuin on. Ettei pakota itseään mihinkään vastoin tahtoaan. Tai sitä, ettei käytä aikaansa ja energiaansa ihmisiin, joiden kanssa ei ole hyvä olla tai asioihin, jotka eivät enää tunnu hyvältä.

Aika haastaa meitä nyt käärmeen lailla luomaan nahkamme. Jättämään taakse vanha, toimimaton, aikansa palvellut. Kaikelle on aikansa ja nyt on uuden ajan alku – elämme keskellä suurta transforsmaatiota, jossa omalla selkeydellä voimme luoda mitä vain!

Tunnustele siis sydämessäsi, mitä ja kuka olet juuri nyt, sekä mitä ja kuka haluat olla?

Mikä ikinä onkaan unelmasi tai visiosi, nyt on aika lähteä matkaan ja suunnata kulkusi sitä kohti. Luoda omaa polkuaan. Ottaa ensimmäiset askeleet, tarkistaa matkalla kurssia ja tarvittaessa muuttaa suuntaa. Uskaltaa tehdä uusia valintoja hetkessä.

Tähän loppuun sopii minua syvästi koskettanut Antonio Machadon Caminante no hay Camino -runo (vapaasti käännettynä):

Kulkija, ei ole polkua
Kulkija, nämä ovat sinun jälkesi
polku, ei mitään muuta;
Kuilkija, ei ole polkua,
polku syntyy kulkemalla.
Kulkemalla polku syntyy.
ja kun käännyt katsomaan taaksepäin
näet kyllä polun,
mutta et voi sille enää koskaan astua.
Kulkija, ei ole polkua
vain veden jättämät jäljet.

Caminante no hay Camino
Caminante, son tus huellas
el camino y nada màs:
Caminante, no hay camino,
se hace camino al andar.
Al andar se hace el camino,
y al volver la vista atrás
se ve la senda que nunca
se ha de volver a pisar.
Caminante no hay camino
sino estelas en la mar.