Kultainen keskitie

Kun kasville annetaan sopivasti vettä ja puhutaan kauniisti, se kasvaa ja kukoistaa. Kun sille puhuu rumasti tai sitä kastelee liikaa tai liian vähän, se pysyy hengissä, muttei juurikaan kasva. Kun kasvin jättää ilman huomiota ja hoitoa, välinpitämättömyys tappaa kasvin.

Samoin käy ihmiselle. Täysi välinpitämättömyys tai ylihuolehtiva rakkaus tukahduttavat. Ihanteellisin kasvuolosuhde löytyy jostain niiden välimaastosta. Ääripäät on hyvä kokea tai ainakin tunnistaa, jotta ymmärtää, miten asettua keskikohtaan. Jo äärilaitojen olemassaolon tiedostaminen avartaa näkökulmaa ja vähentää tarvetta vastakkainasetteluun. Kokemus ääripäistä selkeyttää: ei tuota, vaan enemmän tätä. Sisäinen vaaka keikahtelee puolelta toiselle, kunnes löytää skaalan, jonka puitteissa on helppoa ja harmonista elää, olla ja toimia.

Elämä on jatkuvaa tasapainoilua: ihmissuhteissa, työssä, vapaa-ajalla, terveydessä, rahassa, kaikessa. Tätä aihetta sivusin kirjoituksessani, Oman elämän pääosassa. Kirjoitin siitä, miten täydesti eläminen voi helposti keikahtaa toiseen äärilaitaan: siitä tuleekin tavoite, jota jahdata. Puhutaan FOMO-ilmiöstä, Fear Of Missing Out. Eletään niin sata lasissa, että unohdetaan, että täyteen elämään kuuluu myös tyhjä tila, lepo ja rauha.

Jostain syystä minun elämääni ovat ääripäät kuuluneet vahvasti. Lähes 20 vuotta elin täysillä, suorastaan vimmalla, jota ohjasi ajatus, etten vaan jää mistään paitsi. Etten vaan istuisi kiikkustuolissa katumassa, että jotain tärkeää jäi näkemättä tai kokematta. Vaikka tuo aika oli äärimmäisen antoisaa ja opettavaista, oli se myös kuluttavaa. Siitä seurasi muutamien vuosien totaalinen pysähdys: tein vain pakolliset, menin mukaan vain kaikkein välttämättömimpiin. Kunnes tuosta toipuneena löytyi vihdoin sopiva tasapaino, johon mahtuu sekä tekeminen, että oleminen sopivissa mittasuhteissa.

Samansuuntainen tasapainottelu on kulkenut mukana pitkin matkaa. Se on ollut erittäin merkittävä osa ihmisenä kasvamista: omien synkkien syvien varjojen kohtaamista, jotta valo pääsee näkyville. Suurimpia tasapainottelun oppeja liittyy ihmissuhteisiin: tasapaino ihmissuhteissa tarkoittaa tietynlaista neutraaliutta. Kun on jonkun ihmisen kanssa parhaansa yrittänyt, eikä se silti riitä, on vain suhtauduttava hyväksyen niin ihmiseen, kuin tilanteeseen ja valittava siitä välistä neutraalius. Ei hyvä, eikä paha, vaan puhdas rakkaus.

Paradoksaalisti rakkaus kanssaihmistä kohtaan ei tarkoita tunnekuohua suuntaan tai toiseen, vaan toisen täydellistä hyväksymistä. Tuo hyväksyminen on rakkautta, joka on luonteeltaan täysin neutraalia:  siihen ei liity minkäänlaista arvostelua, arvottamista, odotuksia, vaatimuksia tai tuomitsemista. Samaan aikaan se ei tunnu miltään ja tuntuu hyvältä, koska siihen sisältyy rauha. Se vain on.

Sydämestä kumpuava neutraali rakkaus vapauttaa; toinen ihminen ei omalla käytöksellään enää voi satuttaa tai viedä pois tasapainosta. Neutraali ei kuitenkaan ole sama kuin välinpitämättömyys! Neutraali antaa toisen olla sellaisenaan. Hänet voi kohdata hyväksyen ja rakkaudella, mutta silti neutraalisti. Aivan, kuten kaikkeen elämässä eteen tulevaan vastoinkäymisistä onnenkantamoisiin.

Itsellä on viime aikoina ollut pohdinnassa mm., miten löytää tasapaino sen kanssa, miten

• olla oman tien kulkijana ulkopuolinen ja samalla ykseydessä muiden kanssa tai
• olla odottamatta mitään ja silti säilyttää toivonsa tai
• olla vaikeaa elämänvaihetta elävän läheisen tukena kuitenkaan ottamatta hänen taakkaa kantaaksen, sekä
• sisäistää se, että on samaan aikaan täydellinen ja keskeneräinen?

Opettelemista riittää. Vastakohtien välistä löytyy tasapaino.

Paradoksien puolivälissä on peloton painoton tila. Keskikohta, ydin.

Silloin ei ole tarvetta muuhun kuin vain antautua olemisen ajoittain sietämättömään kamaluuteen ja ihanuuteen. Kohtaamisten ja Irtipäästämisten kautta.

Aivan, kuten luonto hakee jatkuvasti tasapainoa. Yhtenä vuonna kukoistavat toiset kasvit, seuraavana vuonna eri kasvit. Vuorotellen, luonnollisessa kiertokulussa ilman draamaa. Areenassa pyörivä Unelmien maatila -leffa on hurmaava kertomus elämän pyrkimyksestä harmoniaan.

—————————————————————————————————————————————————————

Blogin kirjoittaja Kaija Solana on inspiroiva muutosvalmentaja, puhuja ja kirjoittaja. Aito itsensä tunteminen ja sisäinen johtajuus (itsensä johtaminen) ovat Kaijalle sydämen asia. Aiheesta lisää ilmaisessa Sisäisen johtajuuden käsikirjassa: 5 Itsensä johtamisen askelta, sekä YouTube-videosarjassa.

Seuraa kanaviani ja ota yhteyttä, kun tahdot henkilökohtaista coachausta, sparrausta tiimillesi / yrityksellesi, puheenvuoron henkilöstö- tai asiakastilaisuuteen.