Lahjaidea koulunsa päättäville
Tälläkin hetkellä monet nuoret miettivät, mihin pitäisi suunnata päättyvän
koulun jälkeen. Valtiovalta haluaa, että pitää opiskella tiiviimmin, jotta pääsee
nopeammin töihin. Niinpä.
Todellisuudessa nuorten aikaa ja yhteiskunnan varoja säästyisi, jos nuoret
löytäisivät sen, mitä oikeasti haluavat tehdä. Coachauksesta on hyötyä etenkin
koulunsa lopettaville tai opiskelualaa pohtiville nuorille. Sen todistaa seuraava
case, jossa sain olla coachina:
20-vuotias nuori nainen oli jo lukioaikana vuorenvarma siitä, että halusi biologiaa
opiskelemaan. Hän pääsikin heti yliopistoon, mutta jo ensimmäisen opiskelu-
vuotensa aikana hän huomasi, ettei ala ollutkaan häntä varten. Hän kipuili asian
kanssa tietämättä, mitä oikein haluaisi. Asiaa ei tehnyt helpommaksi syyllisyy-
den ja häpeän tunteet, jotka liittyivät siihen, että hän oli tehnyt ”väärän”
valinnan. Kynnys luovuttaa oli kuitenkin korkea. Mitä kaveritkin sanoisivat?
Kun ehdotin coachausta, hän lähti siihen mielellään mukaan.
Kahdeksan tapaamiskerran aikana lisättiin itsetuntemusta monin eri harjoituksin.
Tärkeätä oli tietenkin määritellä heti alkuun tavoite: Mihin coachauksella pyritään
ja mitä sillä halutaan saavuttaa? Valmennukseen kuului omien vahvuuksien ja
heikkouksien tunnistaminen. Erityisesti vahvuuksiin ja onnistumisiin käytettiin
paljon aikaa sekä omien arvojen pohtimiseen: mikä on oikeasti tärkeää? Lisäksi
nuori nainen oppi ymmärtämään reagointitapoja, asennetta ja ennen kaikkea,
mikä häntä motivoi.
Teimme coachauksessa paljon mielikuvaharjoituksia ja kannustin valmennet-
tavaa rikkomaan totuttuja rajoja esim. mahdollisten ammattien suhteen.
Mikä oli hänen lapsuutensa unelma-ammatti? Voisiko harrastuksesta tulla
ammatti? Tai voisiko hän tehdä jotain aivan muuta, kuin mitä perinteet,
vanhempien tai kaverien odotukset taiomat oletukset edellyttävät? Mitä
se voisi olla?
Unelmointi on oleellinen osa uravalmennusta. Kun uskaltautuu heittäytyä,
niin jossain kohtaa haaveilua oivaltaa, että unelma on täysin mahdollista
toteuttaa! Prosessi vaati sitoutumista ja jokaisen puolitoistatuntisen
jälkeen coachattava lähti pää tuuletetuista ajatuksista pyörällä.
Coachingkertojen välilläkin hän sai uusia ideoita ja oivalluksia, ja runsaat
välitehtävät pitivät hänet kiinni tavoitteessa.
Toiseksi viimeiselle tapaamiselle tullessaan nuoren naisen silmät loistivat.
Hän oli keksinyt, mitä hän haluaa tehdä isona: tulla fysioterapeutiksi!
Aikamoinen hyppäys biologian opiskelusta. Tämä oivallus oli coachattavalle
suuri helpotus.
Tärkeintä on tietää, mitä haluaa! Sen jälkeen kaikki on vain työskentelyä
kohti unelmaa, systemaattista työtä, joka tuntuu mielekkäältä, kun tietää
päämääränsä.
Tässä esimerkkitapauksessa coaching säästi paljon aikaa opiskelijalta,
joka olisi voinut jatkaa väärällä uralla. Onnekseen tämä fiksu nuori nainen
uskalsi myöntää heti alussa, ettei ollutkaan oikealla tiellä. Kuinka moni muu
jatkaa tuntemuksistaan huolimatta opiskeluja tullakseen samaan tulokseen
vasta vuosien jälkeen…
Voisiko koulunsa päättävälle parempaa lahjaa antaa, kuin coachaus?