Millainen taideteos sinusta kuoriutuukaan?

Kuvanveistäjältä kysyttiin miten hän pystyy luomaan niin hienoja veistoksia. ”Se on aivan yksinkertaista”, taiteilija sanoi. ”Jos esimerkiksi haluan veistää kivestä norsun, hakkaan kivimöhkäleestä vain pois kaiken sen mikä ei muistuta norsua.”

Sama pätee, kun ihminen kasvaa: kyse on kuoriutumisesta, naamioiden riisumisesta. Tarkoitus ei ole niinkään muuttua joksikin, vaan tulla siksi, keitä me pohjimmiltaan olemme. Kyse ei ole uuden oppimisesta vaan sen muistamisesta, minkä jo sisimmässämme tiedämme. Tämä tarkoittaa sitä, että kuoritaan pois kaikki ulkoa opittu, lukuisat uskomukset, tavoiksi tulleet tottumukset ja ajatusmallit sekä sisäiset pakot. Kun kaikki päälleliimattu riisutaan pois, jää jäljelle aito ainutlaatuinen SINÄ.

Tällainen muovaus edellyttää valtavaa rohkeutta: on uskallettava olla äärettömän rehellinen itselleen!  Maailma ympärillä muuttuu koko ajan ja halusimme tai emme, niin mekin muutumme. Oma valintamme on, kuinka tietoisesti sen teemme. Pidämmekö kynsin hampain kiinni tarpeesta hallita elämää vai hyväksymmekö kunkin tilanteen sellaisena kuin se on luottaen elämän kantovoimaan? Muutos ja erityisesti vanhasta tutusta luopuminen on pelottavaa ja siksi yritämme takertua ja hallita. Se on turhaa, sillä loppujen lopuksi me emme juurikaan voi hallita elämää.

Epätoivoinen päälle liimattujen naamioiden ylläpitäminen ajaa meidät vain kauemmaksi itsestämme. Kulissit eivät kestä ja vanhat rakenteet murtuvat. Tämä on ollut jo pitkään nähtävissä, kun epäselvyyksiä ja väärinkäytöksiä on tullut julki. Todella surullinen esimerkki tällaisista nykyajan ”naamiohuveista” (ystävääni Lisiä lainatakseni) on Robin Williamsin tapaus.  Se on karu esimerkki siitä, miten koomikon maskin alla elikin onneton ihminen. Kuinka monta muuta peittelytarinaa täällä ylläpidetäänkään? Ja miten paljon voimaa sellainen vie?

Maailma ajaa ihmiset kohti totuudellista elämää. Uusiutuminen on välttämätöntä. Aika ajoin on hyvä tarkistaa, omat ajatusmallinsa ja -rakenteensa, arvonsa ja uskomuksensa. Se, mikä piti paikkansa vielä jokin aika sitten, ei ehkä tänään päde. Aloittelevan opiskelijan asenne on hyvä säilyttää läpi elämän. Vaikka jo paljon tiedämme, on aina jotain uutta, mitä emme ehkä ole ymmärtäneet tai oivaltaneet. Niin kauan, kun tieto on vain päässämme, emme ole sitä sisäistäneet! Vasta sitten, kun saamme asioista oman kokemuksen, ymmärrämme. Vasta silloin ymmärrys menee sisälle ja pysyy siellä.

Kolme vuotta sitten, kun Intuitivo aloitti toimintansa, olin aika lailla eri ihminen kuin nyt. Ajoittain pesurumpua muistuttavassa ravistuksessa etenin omalla kasvupolullani jättiharppauksin. Vaikka kyyti oli välillä kohtuuttoman kovaa, on se ainakin näin jälkikäteen ajatellen ollut välttämätöntä.  Totuus on tullut näkyväksi ja alan entistä enemmän ilmentää sitä, kuka pohjimmiltani olen, ilman ulkopuolisia vaatimuksia tai miellyttämisen tarvetta.

Kuten monesti käy, vaatii sisäinen muutos tuekseen ulkoisen muutoksen. Näin on käynyt myös nyt: isompien elämänmuutosten kynnyksellä on yksi konkreettinen muutos jo tehty. Intuitivon web-sivut ovat saaneet uuden ilmeen. Uskon, että sivuilta välittyy ilo ja uusi energia, jota tällä hetkellä koen.