Mitä luot tulevaksi?

Uusi vuosi,uudet unelmat, uusi toivo. Kaikki on jälleen kerran uutta ja tuoretta. Ei vain nyt vaan joka hetki.

Viisas opettaja sanoo ajasta näin:

Me jaamme ajan kolmeen jaksoon menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Tämä jako on väärä, todella mieletön. Aika on itse asiassa menneisyys ja tulevaisuus. Nykyhetki ei kuulu aikaan. Nykyhetki kuuluu ikuisuuteen. Se, mikä on mennyt, on osa aikaa ja se, mikä on vielä tulossa, kuuluu aikaan. Se, mikä on, ei kuulu aikaan, koska se ei koskaan mene ohi. Se on aina meidän käsillämme. Tämä hetki on aina täällä – se on aina täällä.

Tässä hetkessä ammennamme menneestä ja istutamme siemenet tulevaisuuteen. Tämä hetki on joka kerta uusi mahdollisuus ja siksi ratkaiseva. Jokainen hetki voi valita ja aloittaa uudelleen.

Aika tuntuu kiihtyneen ja moni ihmetteleekin, miten nopeasti vuosi 2017 meni. Mihin se katosi? Muistatko edes, mitä kaikkea menneenä vuonna tapahtui? Vai onko muistikuvissa epämääräinen tapahtumien vyyhti, josta ei erota, tapahtuiko jokin asia tuona vuonna vai kenties aiemmin?

 

Aika haastaa meitä entistä enemmän elämään hetkessä. Jos ei sitä tee, unohtaa tapahtuneen tosi nopeasti. Voi tuntua siltä, ettei oikein mitään erityistä tapahdu, vaikka oikeasti tapahtuu tosi paljon! Näkymättömiä, sisäisiä muutoksia, jotka heijastavat yleismaailmallisia energiamuutoksia tapahtuu itse asiassa valtavasti.

Jottei elämä vain liu´u mitäänsanomattomana virtana ohi, on hyvä tehdä välitilinpäätöksiä. Vuodenvaihde on siihen mitä luontevin ajankohta, mutta voihan peilauksia tehdä vaikka joka kuukausi tai neljännesvuosi ja itsensä reflektointia koska vain.

Voit aloittaa vaikka saman tien: Mistä 10 isosta tai pienestä onnistumisesta vuonna 2017 olet ylpeä? Ota hetki itsellesi, kirjaa ylös onnistumisesi ja juhlista itseäsi! Huomaa, miten moni asia on hyvin nyt ja lähde siitä tilasta luomaan tulevaa. Mikä on sydämesi toive – unelmasi tai intentiosi vuodelle 2018? Mitä haluat olla, kun vuosi päättyy? Mitä oppia, mitä tuntea, nähdä ja kokea?

Niin kovin helposti yritämme luoda elämäämme mielen avulla: haluan sitä ja tätä ja mieluiten nopeasti! Kun niin ei tapahdukaan, petymme. Olemme vihaisia epäoikeudenmukaiselle elämälle tai tahtomme torpanneille ihmisille.

Mielen toive perustuu haluamiseen, jonka takana on tiedostamaton pelko, että jotain puuttuu tai jää jotain ilman. Mielen toiveeseen sisältyy aina alitajuinen vaatimus, johon on jo valmiiksi paketoitu pettymyksen siemen.

Sydämen toive sen sijaan on puhdas, ilman taka-ajatuksia ja siihen liittyy aina rauha.

Sydän tietää, että sen ilmaisema toive tulee näkyväksi muodossa tai toisessa, kun sen aika on. Se ei aseta vaatimuksia vaan keskittyy kiitollisena siihen mitä jo on ja luottaa parhaaseen lopputulokseen. Sydämen toiveen voi kuulla vain hiljaisuudessa, sillä se nousee sisältä käsin, eikä siten ole ulkoisten tekijöiden ohjattavissa.

Menneisyys ei toistu täsmälleen samanlaisena enää koskaan. Tulevaisuudesta ei ole tietoa. Unelmilla luot tulevaisuutesi, mutta eläminen tapahtuu tässä ja nyt.

Päästä siis toiveesi ilmoille: tätä sydämeni haluaa! Sen jälkeen jätä sille tilaa toteutua parhaalla mahdollisella tavalla ja ajalla. Keskity kiitollisena elämään nyt. Sillä tämä hetki on ikuisuus ja siinä on kaikki, mitä juuri nyt tarvitset.