Muutosten virtaa
Elän elämänvaihetta, jossa vääjäämättä lähestyy aika sanoa vanhemmille
jäähyväiset. Vaikka kuoleman läheisyys on ollut läsnä jo jonkin aikaa ja
siihen on yrittänyt henkisesti valmistautua, on ajatus lopullisesta erosta
silti vaikeaa. Yhteisten vuosien aikana on ehditty puhua ja kokea yhtä
sun toista, mutta silti tuntuu, että aika loppuu kesken. Olisi vielä
niin paljon sanottavaa ja niin paljon kysyttävää.
Kuolema pistää elämän uusiksi. Se on ehkä muutoksista
suurin, koska se tuntuu niin lopulliselta, vaikkei se sitä ole. Elämä
jatkuu ja uudet muutokset sen myötä.
Kuoleman läheisyydessä on jotain hienoakin, se herkistää:
isän kohtaaminen sairaalassa oli koskettava hetki. 86-vuotias mies,
joka ei ole koskaan osannut näyttää tunteitaan, eikä puhua kauniita
sanoja, oli yhtäkkiä täynnä rakkautta. Kyyneleet valuivat, kun pidimme
toisiamme kädestä kiinni. Elämä on tässä ja nyt, eikä sanoja tarvita.
Aiemmin tärkeiltä tuntuvat asiat eivät enää olekaan niin tärkeitä.
Kaikki menneet loukkaukset ja ikävät asiat on hetkessä unohdettu ja
anteeksi annettu. Niillä ei ole enää merkitystä. On vain tämä hetki.
On ollut kunnia saada seurata läheltä vanhempien arvokasta
vanhenemista, jossa voimat vain vähenevät ja elämä hiipuu pikkuhiljaa.
Palataan takaisin lapsuuteen, nuoruuteen, menneeseen elämään ja
muistellaan elämän kohokohtia.
Tällainen pistää miettimään, kuinka paljon turhaa täällä elämässä on!
Ihmiset tekevät itse elämän vaikeaksi, vaikka haasteita riittää
ilman sitäkin. Olen aina ollut sitä mieltä, että pitkäikäisyyden tavoittelu on
täysin yliarvostettua. Käsitykseni on vain vahvistunut, kun on nähnyt, miten
kohtalaisen terveistä ja hyvinkin virkeistä vanhuksista voimat katoavat.
Kaikenlaisia sairauksia tulee väkisin ja lähestyvä kuolema pelottaa. Omia
valintoja punnitessa on hyvä muistaa, että olemme täällä vain käymässä.
Siihen nähden kannattaa miettiä, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei.
Elämässä tapahtuu pieniä ja isoja muutoksia koko ajan. Jokainen niistä on
tietyllä tapaa pieni kuolema. Uutta voi syntyä vain, kun luopuu vanhasta.
Nykypäivän valtavassa muutosten virrassa on edelleen mukana myös niitä
oikeasti jälkensä jättäviä muutoksia. Niistäkin pitää vain selviytyä, sillä
elämä jatkuu. Muutoksen kohdatessa voi kysyä itseltään: mitä haluan
tästä oppia?
Hyvä työyhteisö ottaa huomioon myös henkilökohtaisen elämän muutokset.
Ihminen on kokonaisuus ja se on myös työyhteisössä ymmärrettävä.
Muutoksissa inhimillisyys korostuu. Siksi työpaikan muutosten läpiviennissä
tärkeintä on tiedottaminen. Sekin on uutinen, ettei ole mitään uutta kerrottavaa.
Puhuminen, keskustelu, mahdollisuus kysyä ja ihmetellä, sulatella asiaa kuuluu
ihmisyyteen. Monissa yrityksissä on muutosjohtamisessa paljon kohennettavaa.
Miten teillä suhtaudutaan muutoksiin ja hoidetaan niiden läpivienti?