Muuttokin on muutos

Kun keväällä muutin mökille asumaan, enpä vielä silloin osannut aavistaakaan, että samana syksynä asun niillä maisemin ihan kokonaan. Ajatus luonnonhelmassa asumisesta on jo pari vuotta kypsytellyt mielessä, mutta  loppujen lopuksi asiat kääntyivät aivan eri tavalla kuin olin ajatellut ja lisäksi aikamoisella vauhdilla. Kun ensimmäisen kerran sanoin ääneen etsiväni kotia maalta, tiesin heti, että pyörä lähti liikkeelle. Sen jälkeen alkoikin tapahtua ja asiat järjestyivät yllättävän helposti. Oikeastaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä kelkkaan.

Laskujeni mukaan muutan nyt 15. kerran (kerran lapsena, loput aikuisena), mukana muutamat ulkomaille ja -mailla muutot. Edelliset kaksi muuttoa ovat osuneet samaan aikaan kuin firman muutto. Sitä yhdistelmää en suosittele kenellekään.. Toisaalta pakkaus- ja logistiikkataidot ovat noissa kaaoksissa päässeet kehittymään! Vaikka muutto on aina rankkaa, on siinä paljon hyviäkin puolia: jälleen kerran tulee raivattua lisää tilaa elämään! Reilusti turhaa tavaraa lähtee ulos. Onneksi nykyään on paljon erilaisia kierrätysvaihtoehtoja, kuten esim. kirjoja voi viedä kirjastoon. Bonuksena vielä kunnonkohotus: jos sattuu olemaan ylimääräisiä kiloja, ne kyllä karisevat rappuja ylös alas juostessa ja käsivoimat kasvavat banaaniboxeja kantaessa.

Muutto on muutos ja aina paljon enemmän kuin vain seinien vaihtuminen. Muutoksessa, vaikka se olisi positiivinenkin, perusturva järkkyy hetkeksi. Juuret ikään kuin irtoavat maasta ja leijuvat hetken hapuillen ilmassa, ennen kuin juurtuvat uuteen paikkaan tai tilanteeseen. Muutos vie aina oman aikansa. Parhaimmillaan muutto on prosessi, jonka aikana on mahdollista käydä läpi seinien sisällä elettyä elämää, tunteita ja kokemuksia.  Se on yhden elämänvaiheen tai aikakauden. loppuunsaattamista, vanhasta luopumista ja irti päästämistä. Se on erinomainen hetki punnita tarkoin, mitä jätän ja mitä otan mukaan. Tarvitsenko tätä tavaraa tai vaatetta ihan oikeasti vai olisiko jo aika luopua? On ollut ilo tuottaa iloa antamalla pois sellaista, mitä ei itse enää tarvitse ja joka selvästi tulee jollekin tarpeeseen. Mitä vähemmän pakattavaa ja siirrettävää on, sen parempi! Tyhjä ulkoinen tila tuo tilaa ja vapautta myös ihmiseen sisälle.

Tässä muutossa kävin läpi kaiken mahdollisen, myös vuosikaudet mukana kulkeneen kassillisen vanhoja kortteja, kirjeitä ja jopa telexejä menneiltä vuosilta. Yksi ilta meni, kun Uppouduin niihin niin, että soljahdin hetkeksi elämään osaa unohtuneitakin muistoja uudelleen. Itku ja nauru vuorottelivat kilpaa kauniita tekstejä lukiessa. Erityisen ihanaa oli lukea ystävien ajatuksella kirjoittamia pitkiä kirjeitä, joissa on perinpohjaisesti sepustettu tapahtumia.  Osa korteista oli ihmisiltä, joita en lainkaan muista. Vaikka alun perin oli tarkoitus hävittää koko kassillinen, en sitä voinutkaan tehdä! Taltioin suurimman osan edelleen muistoksi tuleville vuosille. Kirjeet ovat suorastaan historiallisia jäänteitä! Eihän nykyään juuri kukaan kirjoita kirjeitä, joten ne ovat todella arvokkaita muistoja jo nyt, saatikka vuosien päästä. Olisipa ihanaa elvyttää kirjeenkirjoitus takaisin pinnallisten tekstarien ja sähköpostien sijaan!

Paljosta tekemisestä ja uuden elämän alusta jännittyneenä ja innostuneena ovat yöunetkin jääneet vähille. Tosiasia kuitenkin on, että vasta sitten, kun uudessa tilanteessa jonkin aikaa elää, tietää, sopiiko se itselle vai ei. Voihan olla, ettei muutos olekaan sitä, mitä luuli sen olevan. Voi olla, että vuoden  päästä muutan takaisin Helsinkiin tai jonnekin muualle. Mistä sen tietää? Yleensä, kun tekee yhden muutoksen elämässään, on helpompi tehdä muitakin muutoksia. Elämässä ei ole takuita. Kun tilaisuus tulee, siihen vain kannattaa tarttua. Ajan henki on se, että kaikki tapahtuu nopeasti ja jos ei ota heti kiinni mahdollisuudesta, se menee ohi. On vain katsottava, mitä tämäkin kortti tuo tullessaan. Mikään ei ole lopullista. Mutta juuri nyt, tässä elämäntilanteessa, tässä hetkessä on tämä muutos tehtävä. Sydäntä kuunnellen.