Oi, nouse Suomi!

Suomen suuri juhlapäivä lähestyy. Rakastan tätä synnyinmaatani ja samalla ihmettelen monen muun lailla, mitä täällä oikein on meneillään! Miten on mahdollista, että meidän ylpeytemme, hyvinvointivaltion on annettu ei vain hiipua, vaan sitä on jo jonkin aikaa suorastaan ajettu alas? Arvot ja fokus ovat hyvin hukassa. Kaikki kunnia niille rohkeille miehille ja naisille, jotka ovat taistelleet tämän maan itsenäisyyden puolesta. Sen sijaan nykyistä valtionjohtoa on tällä hetkellä vaikea arvostaa.

Maamme on tilassa, jossa kaikki käytettävissä olevat voimat tulisi panostaa sen työllisyyden parantamiseen, sekä innostuksen ja henkisen ilmapiirin kohottamiseen! Sen sijaan osa vallankäyttäjistä keskittyy täysin epäolennaisiin asioihin. Näistä esimerkkeinä muutama viime aikojen käsittämätön byrokratian kukkanen, kuten täyttöpakkausten käyttökielto, kampaajien erikoisluvat itsenäisyyspäivää varten, alkoholin mainontakielto tai ammattikuljettajien pakolliset ylihintaiset kurssitukset. Näyttää siltä, että joku ihminen keksii paremman tekemisen puutteessa järjettömän uudistuksen, joka pahimmillaan teettää toisille valtavasti lisätyötä, rahanmenoa ja jopa yritysten kaatumista. Kun asiaa vastustetaan julkisesti, henkilö piiloutuu edustamansa viraston tai muun instanssin taakse. Mikä on tämä pakottava tarve jättää  jälki itsestään historiaan ja kuitenkin pakoilla vastuuta jonkun selän taakse? Milloin tällainen egon pönkitys ja oman edun tavoittelu tulee tiensä päähän?

Tässä maassa on tällä hetkellä havaittavissa vahva pelon ilmapiiri. Se näkyy ja tuntuu monin eri tavoin. Itsekkyys, hallinnan tarve, huoli ja stressi sekä yleinen huonovointisuus ovat pelon eri muotoja. Pelko näkyy myös lamaantumisena: ei uskalleta panostaa itseen, ei nähdä vaihtoehtoja, ei tehdä päätöksiä, ei ottaa riskejä, eikä varsinkaan olla suvaitsevaisia. Kaikki on seisahtunutta ja odottavaa. Kukaan ei vain ihan tarkalleen edes tiedä, mitä tällä odotellaan.. Meillä tarvittaisiin nyt perustavaa laatua olevia rakennemuutoksia ja ennen kaikkea asennemuutosta!

Voimallinen esimerkki pelosta on edelleen käynnissä oleva keskustelu sukupuolineutraalilaista, joka selvästikin on uhka monille. On ristiriitaista, että meillä, ehkä yhdessä vapaimmissa maista maailmassa, luodaan väkisin keinotekoisia rajoja ja pienennetään ihmisten oikeuksia moninkin eri tavoin. Maailma muuttuu ympärillä ja on aika huolestuttavaa, jos Suomi jättäytyy päätöksillään takapajulaksi. Se, että joku haluaa naimisiin samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, ei pitäisi olla keneltäkään muulta mitään pois! Niin kauan kun ihminen ei vahingoita toista, ei kenelläkään toisella pitäisi olla mitään oikeutta estää tämän valinnanvapautta! Tästä Jari Tervo kirjoitti osuvasti kolumnissaan: Suurin niistä on rakkaus.

Pelon vastakohta on rakkaus. Pelkkä puhe ei riitä, vaan nyt ihan viimeistään tarvitaan käytännön tekoja! Jokainen meistä voi tehdä rakkauden pieniä ja isoja tekoja joka ikinen päivä. Täällä on hyvää yritystä, mutta ei vielä riittävän paljon. Tarvitaan pieniä välittämisen eleitä ja yhteen hiileen puhaltamista. Vasta kun riittävän moni toimii, kääntyy tämän maan kelkka. Joulunaika, jos mikä, on täydellinen hetki aloittaa hyvän tekeminen. Koskettavassa elokuvassa Anna hyvän kiertää pieni poika saa tehtäväkseen muuttaa maailmaa paremmaksi. Poika järkeilee, että jos hän tekisi kolmelle ihmiselle heidän elämäänsä paremmaksi muuttavan teon ja saisi nämä vastaavasti tekemään palveluksen kolmelle muulle, käynnistyisi hyvän ketju. Vaikka elokuvassa onkin surullinen loppu, on se osoitus hyvien tekojen voimasta.
Suomessakin on erilaisia kampanjoita samalla otsikolla jo käynnissä. Mitä, jos Sinäkin osallistuisit?

Toiveikkaana maamme uudesta noususta: malja Suomelle ja aina vain kylmät väreet nostattavalle Finlandialle. Hyvää Itsenäisyyspäivää!