Ote elävästä elämästä
Minulta on monesti kysytty Espanjaan lähtööni liittyviä syitä ja perusteluja. Mikä saa ihmisen muuttamaan paikkaan, jonka ei vuotta aiemmin edes tiennyt olevan olemassakaan? Mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti hyppäämään tyhjän päälle?
Järjellä ajateltuna kieltämättä outoa, mutta tässä tapauksessa järjellä ei juurikaan ollut osaa. Vaan puhtaalla intuitiolla, jota viime blogissani vähän avasin.
Kerron nyt lyhyesti tämän yhden esimerkin siitä, miten intuitio parhaimmillaan toimii. Kaikki alkoi tammikuussa 2015, jolloin tietoisuuteeni tuli ekan kerran sanat: Pohjois-Espanja. Ikään kuin joku olisi sanonut nuo sanat, ei mitään muuta. Viesti oli niin vahva, että tunnistin sen intuitioksi ja tiesin, etten voi sitä sivuuttaa.
Vaikka olen matkustellut paljon Espanjassa, en koskaan pohjoisessa ja mietin, mitähän tässä nyt tarkoitetaan. Sinä vuonna oli Matkamessuilla valtava Espanjan osasto, josta lähdin mukanani kasa Santiago de Compostelan kävelyreittikarttoja. Se on ollut yksi bucket listallani olevista haaveista: joskus vielä..
Kävin karttoja läpi, mutta mikään ei oikein tuntunut siinä kohtaa resonoivan ja jätin asian sikseen. Kunnes tasan vuoden päästä tammikuussa 2016 sain uudelleen saman viestin: Pohjois-Espanja! Tällä kertaa hyvin painokkaasti, tyyliin että usko-nyt-jo! Ymmärsin, että nyt pitää toimia. Otin kartan ja ihmettelin, minne menisin. Bilbao oli ainoa tuttu nimi, joten luultavasti sinne sitten. Onhan siellä hieno Guggenheim ainakin.
Jonkin ajan päästä sain kutsun Tavastialla pidettävään David Bowie Tribute -konserttiin. Tiesin heti, että tuonne on mentävä (intuitio). Konsertin järjesti matkailualalta tuttu, joka on vuosia asunut Barcelonassa. Heti ovella kohdatessamme sanoin, että meidän on juteltava, kun mulla on tällainen vahva veto Pohjois-Espanjaan.
Hän sanoi heti, että no mutta San Sebastianhan on ihana paikka. Saman tien kylmät väreet virtasivat läpi kehon (minulla yksi vahvoista intuition merkeistä, joka kertoo. että suunta on oikea..). Seuraavana päivänä Googlasin ja tiesin, että tuonne on mentävä!
Vasta loppukesästä tuli mahdollisuus päästä käymään, mutta se 5 päivän käynti sinetöi sisäisen kutsun. Tunsin koko tuon ajan käsittämätöntä rauhaa, jota en ole eläissäni tuntenut. Kun vielä sain unessa pyytämäni merkin, oli päätös helppo.
Kaksi päivää kotiinpaluun jälkeen päätin myydä kaiken irtaimiston ja lähteä kevääksi koejalle San Sebastianiin. Koska kokemuksesta tiedän hyvin, että on aivan eri asia lomailla, kuin asua ulkomailla, tein itseni kanssa sopimuksen: jos vielä 4 kk jälkeen tuntuu yhtä hyvältä, palaan kesän jälkeen takaisin.
Näin tapahtui. Olen palannut vuorten ympäröimään henkiseen kotiini tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa. Vaikka moni asia on edelleen auki ja oppimista on paljon, tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Minulle sopivan. Luotan, että elämä kantaa ja luotan intuitiooni, joka niin hienosti ohjailee tekemään valintoja, joita ei ikinä vain järkeen luottaen uskaltaisi tehdä.
Haluaisin kovasti kannustaa sinuakin kuuntelemaan sydäntäsi: mitä se haluaa, mitä se sanoo?
Järki on tuikitarpeellinen ja mahtava apuväline, mutta nojautuminen siihen yksistään on osittaista elämän hukkaamista. Se on vain osa totuutta. Uskalla tutustua myös tuohon näkymättömään osaan itsessäsi. Millainen intuitio sinulla on? Miten se ilmenee ja miten voisit sitä kehittää?
