Puolesta vai vastaan?

Elämme  aikamoisessa muutoksessa ja sekasorrossa.  Se, mitä tässä maassa ja koko maailmassa tällä hetkellä tapahtuu, on todella hämmentävää ja pelottavaakin. Myös muutosvauhti on sokaiseva ja luulenpa, että tämä on vasta alkua!

Yhtäkkiä avattuja rajoja suljetaan, ihmisiä virtaa sankoin joukoin pakoon sotia ja ala-arvoisia elinoloja. Rasisimi valtaa alaa ja aggressiivisuus ylipäätään on lisääntynyt niin liikenteessä kuin muutenkin. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Miten maailma ajautui tällaiseen kaaokseen ja Suomi monen muun maan ohella on aivan hukassa.

Ihan kuin tätä isoa maapallo-venettä ohjaisi jättiläisen voimat, eikä pieni ihminen voi muuta kuin keikkua kyydissä. Tai näin ihminen itselleen uskottelee. Huolimatta siitä, että on ihan itse aiheuttanut tämän kaaoksen. Kun ei muuta osata, niin etsitään vaikka väkisin syyllisiä omaan pahaan oloon. Jonkun muun vikahan tämän on pakko olla. Vastuuttomimmat levittelevät Somessa puolihuolimattomia heittoja ja kun joutuvat siitä tilille, niin sitten syytetään mediaa. Vastuunpakoilu on ahneuden lisäksi suuri tekijä tilanteeseen, missä nyt ollaan.

Vallitseva pelko ohjaa negatiivisuuteen. Keskustelu tässä maassa on mennyt sellaiseksi, että yksi negatiivinen aihe korvataan toisella. Alkuvuonna meitä pelotti Putin, nyt pakolaistilanne ja tässä välissä on ehditty lietsoa myrkkyä milloin mistäkin aiheesta. Mitä enemmän vihapuheet ja niitä ylläpitävät  henkilöt saavat huomiota, sitä suuremmaksi niiden valta kasvaa. Vastalauseeksi tälle on onneksi noussut auttamishalu: sen sijaan, että mennään mukaan pelon lietsontaan, valitaankin keskittyminen hyvään ja vielä käytännön teoilla! Mitä vähemmän huomiota negatiivisuus saa, sitä vähemmän se vaikuttaa ihmisten mieliin. Ja päinvastoin.

Siksi onkin iso ero, toimimmeko jonkin asian puolesta, vai sitä vastaan! On valtava ero siinä, olemmeko rasismia vastaan vai auttamisen puolesta! Toimimmeko hallitusta vastaan vai rakentavien vaihtoehtojen puolesta? Taistelemmeko pahaa vastaan vai hyvän puolesta? Epäoikeudenmukaisuutta vastaan oikeudenmukaisuuden puolesta? Elämmekö vihaa vastaan vai rakkauden puolesta? Kun sanot nuo kaksi vaihtoehtoa ääneen, tunnet kyllä kehossasi, kumpi tuntuu paremmalta!  Se, mihin keskitämme huomiomme, lisääntyy. Samanlainen vetää puoleensa samanlaista.

Kyseessä on periaatteessa sama asia, mutta energeettisesti ne ovat kuin yö ja päivä! Jos valitsee keskittyä ikäviin asioihin, huomio väistämättä kiinnittyy niihin ja helposti myös muihin epäkohtiin: ajatus jää jumiin negatiiviseen, tunteet seuraavat perässä, eikä pian edes näe, että hyviäkin asioita tapahtuu! Jos taas valitsee kolikon kääntöpuolen: keskittääkin kaiken huomionsa esim. siihen, miten voi itse vaikuttaa tilanteeseen ja toimia, on itsellä parempi olla ja samalla levittää ympärillekin hyvää. Tämä on ehdottomasti ratkaisukeskeinen lähestymistapa. Se ei tarkoita, etteikö keskustelua saisi olla ja epäkohtiin tulisi puuttua, päinvastoin! Kysymys onkin suhtautumisesta.

Ikävä ilmapiiri tulee jatkumaan, jos emme nyt herää tajuamaan, mikä vaikutus ajatuksillamme, asenteillamme ja teoillamme on! Suojateiden siirtämiset ja liikennevalomuutokset eivät ikävä kyllä liikenteessä auta, jos meidän ASENNE ei muutu toista kunnioittavaksi! Asennekasvatus lähtee kotoa ja oman esimerkin voimalla. Muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme.

Jyrkähköä tekstiä loiventaakseni päätän blogin suuren ajattelijan merirosvopäällikkö Jack Sparrown viisauteen: ”The problem is not the problem. The problem is your attitutude about the problem.” Näin juuri. Jokainen voi asenteellaan valita, onko puolesta vai vastaan. Kumman puolesta sinä toimit?