Sattumankauppaa vai onko?

Nuori ystäväni muutti Amerikkaan muutama vuosi sitten ja on siitä lähtien osallistunut Green Card -arvontaan saadakseen oikeuden asua laillisesti USA:ssa. Viides kerta toden sanoi ja sekin on varsinainen lottovoitto, sillä hakemuksia tulee vuosittain yli 10 miljoonaa! Näistä 55 000 valitaan lottoarvonnalla jatkoon ja heistä n. puolet saa Green Cardin. Ystäväni onnistui viime vuonna pääsemään tuohon lotttoarvontaryhmään, jolloin hänellä ylipäätään oli edes mitään mahdollisuuksia arpajaisissa. Koska lupa myönnetään kiintiöittäin eri maille, on Suomesta sen verran vähän hakijoita, että mahdollisuus oli teoriassa olemassa.

Niin kävi, että lupa-anomus myönnettiin. Sen jälkeen piti vielä käydä muutama kerta konsulaatissa ja lääkärintarkistuksessa, jotta asia olisi täysin varma. Tiettyjä rajoituksia mm. opiskelun ja työnteon suhteen on voimassa, vaikka vihreä kortti onkin taskussa. Mutta silti aikamoinen onnenpotku naiselle, joka on siitä monta vuotta haaveillut. Voisi helposti ajatella, että sattumalla on ollut sormensa pelissä, mutta kyllä ystäväni itse edesauttoi asiaa jatkamalla sinnikkäästi yrittämistä, eikä luovuttanut ensimmäisten takapakkien jälkeen.

Minun maailmankuvassani sattumia ei ole. Kaikki, mitä elämässä tapahtuu, jokainen kohtaaminen ja tilanne on täysin tarkoituksenmukaista. Meillä jokaisella on oma hienosäädetty sielunsuunnitelma, jonka tapahtumat saattavat joskus näyttää sattumilta, vaikkeivat ne sitä ole. On omista valinnoista kiinni, miten elämä kenenkin kohdalla näyttäytyy. Siksi uskon tässäkin tapauksessa, että jos niin ei olisi tarkoitettu, ei ystäväni olisi asumislupaa saanut, vaikka olisi sitä kuinka halunnut. Meille ei anneta sitä, mitä haluamme, vaan mitä tarvitsemme.

Ihmismieli on niin suppea, ettei se ymmärrä lähellekään kaikkia mahdollisuuksia, mitä elämä voi tarjota. Toisaalta mieli on niin vahva, ettei se salli elämän kannattelevan meitä. Ei varsinkaan siinä aikataulussa kuin haluaisimme! Isossa kuvassa kaikki kuitenkin tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Elämällä on oma aikataulunsa, kaikki tapahtuu mielettömän hienossa synkroniassa, meidän parhaaksi ja juuri oikeaan aikaan.

Elämä on kuin huippuhieno kudelma, joka tasan tietää, mitä väriä ja muotoa milloinkin käyttää. Periaatteessa kaikki on selvää, mutta luottaminen tähän suureen käsikirjoitukseen ei aina ole helppoa! Hallinnan tarpeemme, mielen tahtomiset ja liika järkeily pilaavat tai ainakin hidastavat elämän luontaista kulkua. Meille tuodaan saman tyyppisiä tilanteita eri paketissa eteen toistuvasti, kunnes opimme sen, mitä meidän kuuluu oppia. Kenen mitäkin. Vaikkei aina silti tunnu, on jokaisessa, ikävässäkin, tapahtumassa aina jotain hyvää. Jotain, mitä oppia ja minkä avulla kasvaa ihmisenä.

Mitä, jos vain luottaisimme? Uskaltaisimme antautua virran vietäväksi pyrkimättä niin kovasti itse ohjailemaan elämämme kulkua. Elämä kantaa aina. Luottamus vapauttaa!