Täydellisten maa
Suomi on valittu toistamiseen maailman onnellisimmaksi maaksi. Haluaisin vilpittömästi uskoa, että näin on, mutta ainakin näin Suomea ulkopuolisin silmin katsovana en ihan tunnista tuota todeksi. Siihen on usempikin perustelu, mutta tässä niistä tuorein:
Viimeaikaisten omakohtaisten kokemusten myötä väittäisin, että Suomi on enemmänkin täydellisten maa. Tähän havaintoon päädyin, kun olen viime viikot ollut läheisen menetyksen vuoksi jonkinasteisessa sumun tilassa. Myönnän, etten todellakaan ole ollut täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Ajatukseni on ollut harhailevaa, muisti pätkinyt ja muutenkin olen ollut tilapäisesti poissaoleva.
Suorittamiseen taipuvainen, täydellisyyttä arvostava ja vaativa yhteiskuntamme ei moista hapuilua juurikaan salli. Kävi selvästi ilmi, että jos et ole täysin koossa ja läsnä, on yhteiskuntakelpoisuus koetuksella. Näin on käynyt yllättävän monissa asiakaspalvelutilanteissa, joissa olen asiakkaana varmastikin tullut esittäneeksi tyhmiksi luokiteltavia kysymyksiä ja niihin on vastattu tavalla, joka ei ole jättänyt asennoitumista epäselväksi.
Yksi hämmentävä asiakaskokemus oli, kun kävin sulkemassa äidin lankapuhelinliitymän operaattorin toimipisteessä. Palvelu sinällään oli ystävällistä, vaikka henkilö jättikin kertomatta, että sulkemiseen menee useampi viikko aikaa. Eniten korvaan särähti kuitenkin hänen kysymyksensä: ”Mitenkäs teillä muuten liittymäasiat?”
Olen ehdottomasti tilannetajun puolestapuhuja ja tässä kohtaa henkilöltä sellainen kyky puuttui. Onnellisten maassa hän olisi ottanut osaa suruun ja toivottanut hyvää jatkoa. Ymmärtänyt sen, että muut liittymäasiat ovat ajankohtaisia vähän tuonnempana. Muistanut myötätunnon voiman ja luottanut siihen, että kaupanteollekin on oikea hetkensä. Tämä ei ollut sellainen.
Ylipäätään olen nyt pistänyt merkille, että elämän poikkeustilanteita ja niistä tai jostain muusta syystä johtuvia virheitä ei hyvällä katsota. Niitä ei oikeastaan meillä sallita!
Peli näyttää olevan melkoisen kovaa: joko olet täällä 100% mukana tai sitten putoat kelkasta.
Se on tosi pelottavaa! Miten käy, kun ikää tulee lisää tai terveys prakaa tai tulee muita ongelmia, jotka vievät vaikka vain hetkellisestikin pois normitilasta? Miten täällä silloin voi pärjätä? Tällainen yhtälö ei mielestäni sovi maailman onnellisempaan kansaan.
Toivon sydämestäni, että Suomi oikeasti lunastaa paikkansa onnellisten ihmisten maana. Ehkä vielä enemmän toivon, että me suomalaiset voisimme olla inhimillisten ihmisten maa. Että oppisimme ihan oikeasti kohtaamaan toinen toisemme, näkemään tilanteiden läpi, auttamaan ja tukemaan toisiamme. Olemaan ihmisiä toisillemme. Että oppisimme olemaan onnellisia myös epätäydellisinä.
Uskon, että meillä on siihen täydet mahdollisuudet, sillä puitteet ovat kunnossa! Tarvitaan vain tahtoa ja tekoja. Niitä meillä Sisu-kansalla kyllä tarvittaessa riittää!
______________________________________________________________________________________________
Blogin kirjoittaja Kaija Solana on innostava muutosvalmentaja, puhuja ja kirjoittaja. Ota yhteyttä, kun tahdot henkilökohtaista coachausta, sparrausta tiimillesi / yrityksellesi, puheenvuoron asiakastilaisuuteen tai vaikkapa lisäenergiaa ja inspiraatiota Reikin muodossa.