Toivon sinulle tarpeeksi – I wish you enough

Tässä kirjoituksessa kerrottu kaunis tarina muistuttaa, ettei Inhimillisyyttä voi koneistaa, eikä ulkoistaa. Aito toisesta välittäminen ja sen ilmaisu tekee meistä ihmisiä, jota mikään tekoäly maailmassa ei voita. Vaikka hyvin tiedämme elämän arvaamattomuuden, niin silti jostain syystä säästelemme kannustavia sanojamme. Elämme luulossa, että ehtiihän sitä vielä. Entä, jos ei ehdikään?

Omalle kohdalle tämä asia on tullut enemmän kuin selväksi, sillä kuolema on ollut turhankin tuttu vierailija viime vuosina. Vajaan viiden vuoden sisään on lähipiiristäni siirtynyt iäisyyteen peräti 8 läheistä ihmistä: äiti ja isä, tätejä, serkku, ystävä ja viimeksi kummitäti. Se on paljon. Surua loiventaa se, että lähes kaikille olen saanut jättää kauniit jäähyväiset.

Toivon sinulle tarpeeksi -tarina tuli tauon jälkeen uudelleen eteeni ja palautti elävästi mieleen viimeisen kohtaamisen oman isäni kanssa kohta 5 vuotta sitten: Olin poistumassa isän luota ja ehdin ottaa vain muutaman askeleen, kun intuitioni suorastaan komensi: käänny takaisin! Vastustelematta tein saman tien u-käännöksen ja palasin ovelle. Isä kysyi hämmästyneenä, unohdinko jotain. Vastasin: ”Kyllä. Isä, mä rakastan sua”. Kyyneleet silmissä isä vastasi: ”Niin mäkin sua”. Siinä halatessa me kumpikin jollain tasolla tiesimme, että tuo kaunis hetki jäisi viimeiseksi. Näin kävi. En enää isää tavannut. Kahden kuukauden kuluttua hän oli poissa. Olen ikionnellinen noista tärkeistä sanoista, joita turhan kauan panttasimme.

Yleensä toivotetaan toiselle hyvää. Hyvä ei aina ole lahjapaperiin kääritty. Koskaan ei voi tietää, mikä on kunkin parhaaksi. Näennäisesti ikävät asiat ja vastoinkäymiset osoittautuvat loppujen lopuksi useimmiten suuriksi lahjoiksi. Ihmisinä kasvaaksemme tarvitsemme riittävän määrän tiettyjä kokemuksia.

Siksi tuo Toivon sinulle tarpeeksi -toivotus on koskettava ja pitää sisällään toivon ja suuren viisauden. Se ei rajaa ulos mitään vaan jättää elämälle tilaa toteutua juuri niin kuin kullekin parhaaksi on. Toivon sinulle tarpeeksi -toivotus on nerokas, sillä se hämmentää mieltä jättäen kysymysmerkin ilmaan, epätietoisuuden verhoon ihmeteltäväksi luodakseen uusia aivokytköksiä ja laajentaakseen ajattelua avarampiin näkemyksiin.

Tämä myyttiseksi noussut tarina eräällä lentokentällä kuullusta ja kirjatusta keskustelusta on jotenkin kiehtova ja siksi jaan sen (vapaasti suomennettuna) kanssasi:

Isä ja tytär viettivät lentokentällä viimeisiä hetkiä yhdessä. Tyttären lentokone oli kuulutettu lähteväksi ja he seisoivat yhdessä lähellä portin ovea. Isä sanoi tyttärelleen: ”Rakastan sinua. Toivon sinulle tarpeeksi.”

Tytär vastasi: Isä, meidän elämämme yhdessä on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Rakkautesi on ollut kaikki, mitä tarvitsen. Toivon myös sinulle tarpeeksi.” He hyvästelivät ja tytär lähti. Isä käveli ikkunaa kohti lähelle minua. Näin, että hän halusi itkeä. En halunnut häiritä hänen yksityisyyttään mutta hän tervehti minua kysymällä: ”Oletko koskaan sanonut hyvästejä ihmiselle tietäen, että se oli viimeinen kerta? ”Olen kyllä”, vastasin. Tuon sanottuani mieleeni tuli muistoja, kun ilmaisin rakkauteni ja kiitollisuuteni kaikesta, mitä isä oli tehnyt minulle. Tiedostin, että hänen aikansa lähteä oli lähellä ja halusin kertoa hänelle kasvotusten, miten paljon hän merkitsi minulle. Joten tiesin, mitä tuo mies kävi läpi. ”Anteeksi, että kysyn mutta miksi nämä ovat ikuiset hyvästit?” Mies vastasi:”Olen vanha ja tytär asuu kaukana. Minulla on terveysongelmia ja totuus on, että hänen seuraava matkansa on minun hautajaisiini.”

”Kun olitte hyvästelemässä, kuulin teidän sanovan: Toivon sinulle riittävästi. Mitä tuo tarkoittaa? Hän vastasi hymyillen: ”Se on toive, joka on esitetty sukupolvelta toiselle. Vanhempani sanoivat sitä kaikille.” Hän piti tauon ja katsoi ylös kuin muistaakseen yksityiskohtia. Hymy leveni hänen kasvoillaan.

”Kun sanoimme: Toivon sinulle tarpeeksi, halusimme toisella ihmisellä olevan elämä täynnä tarpeeksi hyviä asioita kannattelemaan heitä.” Hän kääntyi minua kohti ja jakoi seuraavat sanat ikään kuin lausuisi ne muistista: ”Toivon sinulle tarpeeksi aurinkoa pitääksesi asenteesi kirkkaana. Toivon sinulle tarpeeksi sadetta, jotta voit arvostaa aurinkoa enemmän. Toivon sinulle tarpeeksi onnea pitääksesi henkesi hengissä. Toivon sinulle tarpeeksi tuskaa, jotta elämän pienimmät ilot näyttävät paljon suuremmilta. Toivon sinulle tarpeeksi voittoa tyydyttääksesi toiveesi. Toivon sinulle tarpeeksi menetystä arvostaaksesi kaikkea, mitä sinulla on. Toivon tarpeeksi ”Hei” saadakseen sinut viimeiseen ”Hyvästi.” Sitten hän alkoi nyyhkyttää ja käveli pois.

Muistetaanhan sanoa toisillemme kauniita sanoja silloin, kun se vielä on mahdollista. Nyt.

Minä toivotan sydämestäni sinulle ja myös minulle tätä kaikkea ja vieläkin parempaa:

Toivon sinulle tarpeeksi
iloa ja rakkautta avaamaan sydämesi
rauhaa pitääksesi mielesi tyynenä
vastoinkäymisiä pysyäksesi nöyränä
viisautta oppiaksesi niistä
rohkeutta päästää irti ja levittää siipesi
luottamusta siihen, että elämä kantaa

——————————————————————————————————————————————————–

Blogin kirjoittaja Kaija Solana on itsensä johtamisen, humaanien työelämätaitojen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin coach ja valmentaja.  Teemoista lisää ilmaisessa Sisäisen johtajuuden käsikirjassa: 5 Itsensä johtamisen askelta, sekä Sisäinen johtajuus -videosarjassa YouTubessa   

TULOSSA 31.3.-2.4. Kokonainen – Hyvää oloa ja elinvoimaa! -viikonloppu Villaforssissa

Seuraa kanaviani ja ota yhteyttä, kun tahdot henkilökohtaista coachausta, sparrausta tiimillesi / yrityksellesi, puheenvuoron henkilöstö- tai asiakastilaisuuteen.