Vallatonta vallankäyttöä

Abraham Lincoln on sanonut: ”Kaikki selviävät vastoinkäymisistä. Ihmisen luonnetta koettelee todellisuudessa se, että hän saa valtaa.” Tuo on varmaan totta, sillä valta voi helposti johtaa sen väärinkäyttöön. Ja kuitenkin, ei ole olemassa valtaa ilman vastuuta! Valta ja vastuu elävät symbioosissa ja vastuuton valta johtaa ennemmin tai myöhemmin myös vastuunottoon. Sitä ei pääse pakoon.

Vallankäyttö ilmenee tässä ajassa monin eri tavoin ja vivahtein. Aika, raha ja tieto ovat yleisimpiä vallankäytön välineitä. Toisen ajan aliarvointia ja yhdenlaista vallankäyttöä on esim. tulla myöhässä sovittuun tapaamiseen. Yrityksissä omistajilla on valtaa: he voivat koska tahansa potkaista pois muutamia kymmeniä tai satoja ihmisiä omaa tilipussia kasvattaakseen. Vanha sanonta ”tieto on valtaa” pitää edelleen paikkansa. Asiantuntijat, jotka panttaavat tietoa ovat oiva esimerkki työpaikan vallankäyttäjistä. Valtaa on se, että ikään kuin omistetaan jotain tietoa, jota muilla ei ole ja pimitetään sitä. Ristiriitaisesti samaan aikaan puhutaan läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta.

Peiraatteessa kuka tahansa voi käyttää valtaa. Bussikuskeilla on valtaa: halutessaan he voivat sulkea oven asiakkaan nenän edestä ja jäädä sen jälkeen punaisiin valoihin odottamaan niiden vaihtumista. Pankeissa, pikkukaupoissa ja monissa muissa paikoissa asiakkaiden jonotuttaminen on vallankäyttöä. Parhaimmillaan vallankäyttö on kokonaisvaltaista vastuunottoa ja pahimmillaan ylimielistä ja näennäistä paremmuutta toisista.

Nykyään business-maailmassa suosittuun verkostoitumiseenkin voi helposti liittyä vallankäyttöä, kuten esim. paljon sitovia sääntöjä. Jos et niihin suostu, olet ulkona. Tällainen käytös on kuin aikuisten hiekkalaatikkoleikkiä: ”koska sä teet noin, niin me ei enää leikitä sun kaa”. Pakottamalla ihmiset tiettyyn muottiin ja tiukkoihin raameihin, luodaan vain ahtaita foorumeita, joista suvaitsevaisuus on kaukana. Tällöin vallankäyttö ilmenee enemmänkin peiteltynä uhkailuna ja kiristyksenä. Parhaimmillaan verkostoituminen on kuitenkin avointa ja vapaata yhteistyötä hyviksi havaittujen kumppaneiden kanssa ilman orjuuttavia ehtoja. Onneksi meillä on aina mahdollisuus valita!

Aina on olemassa niitä, jotka hamuavat valtaa sekä niitä, jotka haluavat olla johdettavina – tai johdatettavina, kuten käy ilmi viime viikolla esitetyssä loistavassa dokumentissa Kumaré. Siinä intialainen Vikram Gandhi päättää ryhtyä guruksi testatakseen, voiko kuka tahansa nousta esikuvaksi, jota ihmiset alkavat seurata ja palvoa. Näköjään voi! Ihmisillä on kaipuu johonkin itseään suurempaan, jota haetaan itsen ulkopuolelta, vaikkapa sitten näennäisestä ”gurusta”. Joku ihminen halutaan nostaa jalustalle, eikä ymmärretä, että hän saattaa tuossa asemassa käyttää valtaansa ja ohjailla ihmisiä miten tahtoo. Tätä tapahtuu meilläkin erityisesti monissa henkisyyteen liittyvissä kursseissa.

Tosiasia on se, että meissä itsessämme on jo kaikki, mitä tarvitsemme. Meillä kaikilla on sisäinen viisaus ja tieto. Sen sijaan, että odotamme elämäämme pelastusta ulkopuoleltamme, vastaus on lähempänä kuin luulemmekaan: rohkenemalla kääntyä sisäänpäin löydämme vastaukset siihen, mikä on oma totuutemme. Sama viesti oli Kumaréssakin: kaikki löytyy jo ihmisestä itsestään. Meissä jokaisessa asuu guru. Ei ole mitään sen ulkopuolella. Meillä kaikilla on valta johtaa itseämme ja tehdä omat valintamme. Siihen ei keneltäkään tarvitse kysyä lupaa. Riittää, kun annamme itsellemme tuon luvan ja ymmärrämme myös kantaa vastuumme itsestämme