Vanhoja viisaita naisia
Lähipiirissä on kolme pirteää yhdeksänkymppistä naista. Heidän yhteenlaskettu elämänkokemuksensa on huima! 90 elinvuoteen mahtuu todella paljon elettyä elämää ja kokemuksia. Maailma on heidän syntyessään 1920-luvulla ollut aika lailla erilainen paikka kuin se on nyt. Kaikki ovat eläneet sota-ajan ja kokeneet noina vuosina ankeitakin olosuhteita. He ovat tehneet pikkutytöistä lähtien kovasti töitä ja nähneet Suomen ahdingon ja nousun. Kaiken kokemansa jälkeen he eivät voi olla ihmettelemättä nykypäivän menoa ja arvomaailmaa. Sitä heidän on vaikea ymmärtää.
Kovasta elämänkoulusta huolimatta he kaikki ovat edelleen aktiivisia ja hyvin perillä maailman menosta. Ihailen heidän elämänhaluansa ja tapaansa suhtautua kaikkeen! Olen kysynyt, miten he ovat pitäneet itsensä niin virkeinä ja minkä neuvon he haluaisivat antaa nuoremmille sukupolville. Tässä heidän elämänviisauksiansa:
Ota vastaan, mitä tulee. Tee jotain, jos voit. Jos et voi, hyväksy tilanne. Tämä pitää sisällään realistisen ja tyynen suhtautumisen elämän ylä- ja alamäkiin. 93-vuotias tätini asuu yksin. Häneltä on leikattu neljä kertaa syöpä ja viimeisin vastoinkäyminen oli lievä halvaantuminen. Kun soitan hänelle ja kysyn kuulumisia, on hän joka kerta vilpittömän iloinen soitosta ja sanoo, että hyvää kuuluu! Vaikka elämä on kutistunut sängyn pohjalle, on hän tosi tyytyväinen pienimmästäkin.
Ole oma itsesi ja arvosta itseäsi. Aina löytyy arvostelijoita ja heitä, jotka luulevat tietävänsä, mikä on sinulle hyväksi. Ole uskollinen itsellesi ja kulje omaa polkuasi. Nämä teräsmummot eivät muistele ikäviä, vaan keskittyvät hyvään. Heillä on suunnattoman suuri sydän, johon mahtuu paljon anteeksiantoa ja ymmärrystä. Lisäksi vielä vahva luottamus siihen, että kaikki kääntyy aina parhain päin!
Uteliaisuus – kiinnostus elämästä ja ihmisistä. Yhteistä kaikille kolmelle on intohimoinen kiinnostus tähän hetkeen, joka edelleen näkyy kirkkautena heidän silmissään. He kyselevät paljon, haluavat saada tietää. 88-vuotias äitini rakastaa tehdä ristikoita ja erityisesti kryptoja. Aina ei järki leikkaa ja avainsana olisi saatava selville, ennen kuin voi jatkaa. Joskus voin auttaa puhelimessa pelkän kuvailun avulla, joskus otan Googlen avuksi ja hip hurraa, ristikontäyttö voi jatkua. Päivittäiset rollaattoriretket, kuten hän niitä kutsuu, toimivat myös sosiaalisina tapahtumina, kun kadulla tallatessa tapaa monia tuttuja.
Kurinalaisuus. Äitini on aina jumpannut ja voimistelee edelleen joka aamu. Hänen jalkansa nousee korkeammalle kuin monen reilusti nuoremman. Vaikka joskus laiskottaisi, hän ei anna periksi. Sinnikkyydestä kertoo myös se, että hän asuu kolmannessa kerroksessa talossa, jossa ei ole hissiä. Sydänvaivastaan huolimatta hän kulkee joka päivä kulkee raput ylös-alas useaan kertaan. Hän sanoo, että jos jää sängyn pohjalle makaamaan, niin sieltä ei nouse. Säännöllisyys tuo ryhtiä elämään ja pitää kiinni arjessa.
Huumori – ilo ja nauru. Itseään ei kannata ottaa niin vakavasti. Kaikki kolme ovat hauskoja tyyppejä ja heille on yhteistä hyvä huumori. He nauravat paljon ja osaavat nauraa pilke silmäkulmassa myös itselleen. Äidillä on kuulo huonontunut ja monia koomisia tilanteita on sattunut siihen liittyen. Kerrankin hän aamupuuron syötyään kuuli vähän mitä sattui ja totesi vain, että jaa jaa, taitaa olla puuroa korvissakin.
Jos lähelläsi on näitä ihania vanhuksia, pidä kädestä kiinni ja kuuntele heidän tarinoitaan! Sellaista viisautta ei korvaa mikään ja se kantaa vuosia eteenpäin. Ylellä on käynnissä hieno Hoivakoti kuntoon -kampanja, jossa pienillä teoilla pääsee auttamaan ketä tahansa vanhusta. Pidetään hyvää huolta toisistamme!