Vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun

Blogiotsikon innoittajana on aikansa normeja ja rajoja rikkova rohkea Peppi Pitkätossu. Hassunhauska keppostentekijä tarkoitti hyvää, vaikka kaikki olikin vähän vinksin vonksin. Kuten on nytkin. Kevään yhteisen koettelumksen jälkeen outoja ilmiöitä näyttäytyy. Jossain hämmennyksen, surullisuuden ja toivon välimaastossa olen ihmetellyt viime aikoina korostunutta asennoitumisen vinoutumista.

On hienoa, että tässä ajassa kaikenlaiselle omaleimaisuudelle on tilaa ja ainakin teoriassa monimuotoisuus on mahdollista. Käytännössä se ei kuitenkaan yllä suvaitsevaisuuden tasolle, kuten esim. Black Lives Matter on osoittanut. Lähes pakkomielteinen oikeutus omien suodattamattomien tarpeiden ja tulkintojen ilmaisuun on nyt tapetilla.

Siinä, että ihminen uskaltaa tulla ulos kuorestaan ja ilmentää todellisen olemuksensa, ei ole mitään pahaa tai väärää. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että vuosikymmenien, ellei -satojen patoutumat purkautuvat mitä moninaisimmin individualistisin tarpein erottua muista ja tuoda ne vaativasti näkyväksi. Yksilön vapaus on tuottanut uuden pelikentän, jossa kukin voi rakentaa itseään ja mieltymyksiään kuvaavia hiustakin halkoavia määritteitä.

Kun tähän soppaan lisätään perusteet, mistä mikäkin valinta kumpuaa (eettinen, arvovalinta, näkemyksellinen, seksuaalinen, terveydellinen, uskonnollinen tai muuten vain), niin kyllähän siitä aika eksoottisen keitoksen saa aikaan. Luin eräästä itseään semivegaaniksi kutsuvasta henkilöstä, joka ”ei aina muista” olevansa kasvissyöjä ja siksi voi vahingossa syödä eläinperäisiä tuotteita. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että yksilöllisyyden tarve voi olla niin iso, ettei edes tiedä, mikä omia valintoja loppujen lopuksi ohjaa. Pääasia, että erottuu.

Kuten sanottu, tämä sallittakoon. Jokaisella on täysi oikeus ja vapaus luokitella itsensä juuri sellaiseksi, kuin tuntee olevansa. Jos määrittelyille kokee tarvetta. Se ei sinänsä ole ongelma, vaan ongelmia aiheuttaa se, että samaan aikaan, kun ”auringonvaloa välttelevä – lacto-ovo-vegaani – transsukupuolinen – ilmastoahdistunut rauhanaktivisti” (kaikella kunnioituksella!) käy yksisilmäisesti, jopa lähes fanaattisesti, omaa sotaansa tarpeidensa puolesta ja oikeuksiaan peräten, niin käsitys ihmisestä ja maailmasta vinoutuu. On jo vaarallisesti vinoutunut. Enkä tarkoita rotujen tai sukupuolten oikeuksia, vaan jotain ihan muuta.

Vaikuttaa siltä, että entistä useampien on kynsin hampain tultava huomioiduksi kaikkine itseluomine määritteineen ja jotta näin tapahtuisi, on pidettävä kovaa ääntä itsestään. Jos ei muuten, niin toisia dissaamalla. Jos yksikin edellä mainitun modernin yksilön määritteistä ei tule hänen mielestään oikein tai riittävällä tavalla huomioiduksi, niin hän nostaa äläkän ja kehittää jälleen yhden uuden vastakkainasettelurintaman. Silloin luo asetelman, jossa luulee käyvänsä sotaa maailmaa vastaan, vaikka todellisuudessa sota on sisäinen, vain itseä vastaan.

Kun kaikkea on paljon ja kaikki on mahdollista, on tämä ikävä kyllä kääntynyt itseään vastaan.

Tästä hulppeasta mahdollisuuksin merestä hullaantunut ihminen on kadottanut ymmärryksen siitä, mikä on tervettä ja mikä ei, mikä on normaalia ja mikä ei.

Tästä esimerkkinä on vahvasti liioittelun puolelle mennyt keskustelu, avoin syyttely, törkeät kommentit ja pilkkuihin puuttuminen. Tämä on johtanut mm. siihen, että milloin kielletään mikäkin sana siksi, kun se loukkaa jotain ihmistä tai uskontoa tai käsitystä. Ennen viime vuosia suvivirsi tai lakupekka ei ollut ongelma. Nyt tulenarkoja aiheita ja sanoja syntyy tyhjästä – kaikesta tehdään ongelma. Vaikka ei tarttisi! Maailma on riittävän monimutkainen ilmankin.

Yhdessä some-postauksessa oli osuvan hauska kuvaus ajan hengestä:

”Shakkilauta on rasistinen, koska valkoinen aloittaa ja syö mustia nappuloita. Ei ongelmaa! Vaihdetaan vihreisiin nappuloihin kummallakin puolella, jolloin ei synny ongelmaa siitä että voittaja ja hävinnyt joutuvat eriarvoiseen asemaan. Laudasta poistetaan ruudut, jotta voidaan poistaa pelaajia rajoittavat patriarkaatin laatimat säännöt. Sotilas poistetaan orjuuttavana, hevosta ei saa syödä, koska liha on paha.” Tähän oli vielä joku kommentoinut: ”Vihreä kävisi muuten, mutta se loukkaa Peter Pania.”

Tähän on tultu. Eihän tässä ole järjen hiventäkään! Isoisäni aina sanoi, että maailma omaan hulluuteensa hukkuu ja nyt ollaan kyllä vahvasti vaaravyöhykkeessä.

Kaiken voi niin halutessaan käsittää väärin. Tämänkin kirjoituksen. Ja se on ihan ok. Jokainen tulkitsee asiat omasta tilanteestaan, tietämyksestään ja kokemuksestaan käsin. Väitän kuitenkin, että jos tahto laajakatseisuuteen ja ymmärrykseen puuttuu, siitä ei seuraa mitään hyvää. Se ei vie eteenpäin, vaan jarruttaa kehitystä paikoilleen maailman kulkiessa ohi.

Kun nyt lautapelissä ohimennen kävimme, niin palataan lähtöruutuun, juurisyyhyn eli ihmiseen itseensä. Meistä jokaikiseen. On sitten kysymys huomiohakuisuudesta, erilaisuuden tavoittelusta, eriarvoistamisesta, ylilyönneistä, tarpeesta ilmaista omaa pahaa oloa, tuomitsemisesta, vastakkainasettelusta, syyttelystä tai muista pelon ilmiöistä, niin ihminen yksilönä ja kollektiivina ihmiskunnan jäsenenä on niiden lähde. Mitkään lisäkiellot tai määritteet eivät tätä tosiasiaa muuta!

MUUTOS voi tapahtua vain hyväksymisen, myötätunnon ja aidon välittämisen kautta. Ensimmäinen ja tärkein kohde on ihminen itse: Minä hyväksyn minut. Sitä, kun riittävästi itselleen hokee, niin alkaa tajuta, että siinähän se vastaus onkin ja tervehtyminen voi alkaa. Sitten ei enää tarvitse hakea hyväksyntää ulkopuolelta julmin keinoin, vaan voi kaikessa rauhassa keskittyä tekemään oman osuutensa. Mitä ikinä valitseekaan elämäänsä, kun sen tekee rauhan tilasta ja sydämestä käsin, ei ole tarve nousta barrikadeille. Silloin voi kaikessa rauhassa antaa itsensä olla se, kuka on ja jättää tilaa myös muille elää omien valintojensa mukaisesti.

Moniin asioihin tarvitaan nyt tervettä tarkastelua ja näkökulmaa:

• terve itsekkyys – toisten auttamista itseä unohtamatta
• terve välittäminen – aito kiinnostus toiseen ilman ylihuolehtimista
• terve kunnioitus – itsensä ja toisten, ei tarkoita ylenpalttista ihailua tai jalustalle nostamista
• terve myötätunto – voi myötäelää toisen tunteita, mutta ei kantaa niitä toisen puolesta
• terve nöyryys – kiitollisuus elämän edessä ilman nöyristelyä
• terveet rajat – oma tontti ja vastuu, mikä kuuluu mulle ja mikä ei

Sen verran kauas on jo ajauduttu, että töitä on tehtävä, jotta lukuisat itse luodut vinoutumat saadaan oikenemaan, pohja ja perusta suoristumaan. Asennemuutos vaatii ajatuksen muutoksen ja sen myötä toisenlaiset valinnat. Niistä käsin voi luoda itsellistä, muita huomioivaa tulevaisuutta.

Onneksi tänäänkin, kuten joka päivä, on siihen jälleen uusi mahdollisuus.

————————————————————————————————————————————————————–

Blogin kirjoittaja Kaija Solana on inspiroiva muutosvalmentaja, puhuja ja kirjoittaja. Aito itsensä tunteminen ja sisäinen johtajuus (itsensä johtaminen) ovat Kaijalle sydämen asia. Otathan yhteyttä, kun tahdot henkilökohtaista coachausta, sparrausta tiimillesi / yrityksellesi, puheenvuoron henkilöstö- tai asiakastilaisuuteen tai vaikkapa rentouttavaa Reiki-energiaa.