Vuosi Fiskarsissa – elämää joen varrella

Fiskarsiin muutosta on tasan vuosi. Allekirjoitan täysin viisauden, jonka mukaan ihmisen tulisi voida elää vuoden kierto uudessa elämäntilanteessa. Vasta, kun on kokenut kaikki vuodenajat ja käynyt läpi joulun, juhannuksen ja muut juhlapyhät, voi sanoa asettuneensa uuteen tilanteeseen. Ihan kirjaksi asti kokemuksia ei vielä ole  mutta monta uutta ihmeellistä asiaa on tarttunut matkalla mukaan.

Vuodenkiertoon on mahtunut mm. seuraavaa: Ensimmäinen hämmästys oli, kun pimeänä syysiltana nousin pääraitilta mäkeä ylös ja vastakkaisella puolella korkealla näkyi auton valot laskeutuvan mäkeä alas. En ollut tajunnut, että kylä on kuin laaksossa, korkeiden mäkien ympäröimänä. Fiskarsin joessa asuvat sorsat pitävät naurullaan huolen, ettei täällä vain voi ottaa itseään liian vakavasti.. Ja kun jouluaatonaattona satoi lunta, oli keski-eurooppalaista tunnelmaa muistuttava idylli käsin kosketeltava. Kevään ja kesän vehreys yhdessä avautuvien taidenäyttelyiden ja saapuvien turistien kanssa herättivät paikan jälleen uudella tavalla eloon.

Fiskarsin ainutlaatuisuus on pikku hiljaa alkanut avautua. Suomessa, eikä ihan lähimaillakaan löydy vastaavaa paikkaa. Tämä on vähän kuin asuisi ulkomailla, mutta Suomessa. Kaunis miljöö inspiroi monenmoista osaamista: erilaisia taiteen lajeja, käden taitajia ja muuta lahjakkuutta. Vaikka kylässä asuu vakituisesti vain n. 600 ihmistä, on ilmapiiri kansainvälinen – asuuhan täällä useita eri kansallisuuksia.

Positiivinen yllätys on ollut aktiivisuus: täällä tapahtuu ympäri vuoden paljon mielenkiintoisia tilaisuuksia, kuten paikallisen Radio Fiskarsin järjestämät Ajattelu on ilmaista -illat sekä muut monipuoliset taide- ja musiikkitapahtumat. Yhteisöllisyys ilmenee monella tavalla:  kimppakyydit, vaatekeräys pakolaisille, kyläsauna ja talkoilla perustettu kylätila. Sähköposti kulkee: milloin pyydetään lainaksi astioita juhliin, työkaluja remonttiin, milloin tarjotaan raparpereja haettavaksi. Parasta on, että saa olla just niin yhteisöllinen kuin haluaa. Kaikki kunnia kyläaktiiveille, jotka toimivat kehittämisen ja talkootyön moottoreina.

Toinen iloinen asia on ihmiset. Vastaantulijat hymyilevät ja juttelevat. Täällä ollaan aidosti kiinnostuneita siitä, kuka olet – ei pelkästään siitä, mitä teet. Yksi uusi ystävyys syntyi, kun tämä ihana ihminen sanoi: tutustutaan! Miten mahtavaa, että otetaan oikein asiaksi oppia tuntemaan toinen ihminen. Ja mitä uskomattomampia tarinoita näillä ihmisillä onkaan!

Erityisen suuren vaikutuksen on tehnyt luonto, jota paikalliset myös kovasti arvostavat. Myös historia on vahvasti läsnä, vaikka kylä elää ja hengittää tätä aikaa. Tärkeä henkilö ruukin historiassa on ollut 1800-luvun alussa vaikuttanut John von Julin. Hänen tunnuslauseenaan oli erinomaisesti tähänkin päivään sopivat sanat: ”Toimi, Totuus ja Toivo”.  Sama henki elää edelleen.