Yksin yhdessä

Aina silloin tällöin käy niin, että vaikka aion julkaista valmiin blogin, nouseekin esille jotain, joka juuri sillä hetkellä tuntuu tärkeämmältä. Niin kävi nytkin. Joulukuuksi suunniteltu blogi siirtyy siis ensi vuoteen.  Teema, joka nyt tarvitsee tilaa, liittyy tähän hetkeen, tähän aikaan, tähän jouluun:

Moninkertaiset muutokset, mitä maailmassa tapahtuu, eivät voi olla vaikuttamatta meihin jokaiseen. Pelko on olemassa, vaikkemme sitä itsessämme tunnista tai haluaisi tunnustaa. Kaiken todellisen tai kuvitellun pelon lisäksi pelkäämme tuntea pelon tunnetta. Tämä ilmenee eri ihmisillä eri tavoin eri tilanteissa. Yksi isoimmista peloista on haavoittuvuuden pelko: teemme lähes mitä vain, ettei toinen vain näkisi omaa haavoittuvuuttamme. Tämä voi näkyä esim. siten, että yritetään loppuun asti itse ja yksin selviytyä elämän haasteista. Ei uskalleta pyytää apua. Ei uskalleta avautua, jakaa syvimpiä ajatuksia ja tunteita. Helposti ajatellaan, että kaikilla on omat ongelmansa tai että toisilla on omat kiireensä. Ei viitsitä vaivata. Todellisuudessa apua ei ehkä uskalleta pyytää torjutuksi tulemisen pelosta tai sen vuoksi, että kuvitellaan sen olevan heikkouden merkki.

Sain tänään kuulla tilanteesta, jossa ihminen yrittää omin voimin selviytyä  kaikesta itse ja on aivan uuvuksissa. Hän ei ole pyytänyt apua, vaikka lisäkäsistä mm. yllättävässä muutossa olisi taatusti hyötyä. Hänellä ei ole kaiken myllerryksen keskellä ollut voimia edes kertoa, että joutuu äkkilähdöllä pois kodistaan. Kuultuani tästä tulin tosi surulliseksi ja jäin miettimään, miksi meidän on niin vaikea tukeutua toinen toisiimme? Miksi joillekin on äärettömän vaikeaa pyytää ja ottaa vastaan apua? Miksi me yritämme olla niin kovin reippaita  ja vahvoja super-ihmisiä vielä hajoamispisteessäkin? Miksi me eristäydymme, vaikka olemme kaikki yhtä?

Kunpa vain uskaltaisimme olla inhimillisempiä, näyttää haavoittuvuutemme ja avuntarpeemme. Silloin moni muukin rohkaistuisi. Kunpa rohkenisimme puhua avoimesti, kertoa tunteista, sallia itsemme olla edes hetken heikko ja hauras, antautua toisten huolenpidolle ja välittämiselle. Kunpa uskaltaisimme hyväksyä sen, että aivan kuten minäkin, niin sinäkin voit tarvita apua. Se ei vie pois itsenäisyyttä tai vastuuta omasta elämästä. Sen sijaan se voi auttaa pääsemään pahimman tilanteen yli. Auttajan ja autettavan osat voivat vaihtua koska tahansa. Toinenkin voi tarvita tukea ja apua jossain kohtaa. Välittämisestä on kysymys. Inhimillisyydestä. Toisen ihmisen kohtaamisesta sydämen tasolla.

Nyt, jos koskaan tarvitsemme toinen toistemme tukea. Jokainen käy läpi muutoksia ja pelkoja omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan auta, että käperrytään sisäänpäin ja sulkeudutaan muulta maailmalta. Kun saa peilata omia pelkoja tai haasteita jakamalla kokemuksia, yhteinen ymmärrys ja aito välittäminen lisääntyy. Tunne siitä, ettei ole yksin, että muutkin ovat samassa veneessä. Tunne, että on joku, joka välittää tuo paljon lohdullisuutta ja voimaa. Joulu on välittämisen aikaa. Paras lahja, minkä voi kenellekään antaa, on läsnäoloa ja aitoa toisen ihmisen kohtaamista. Siinä on joulun sanomaa, joka pysyy ja kestää, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuu. Välitetään toisistamme!